Katsaus uupumukseeni

Muutama vuosi takaperin aloitin uudessa työpaikassa intoa puhkuen. Olin melko hiljattain valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja aloittamani työ oli ensimmäisiä varsinaisia ”oman alan töitä” kehitystyön sektorilta. Tunsin ylpeyttä itsestäni saatuani kyseisen työpaikan, sillä se vastasi silloista käsitystäni unelmatyöstä ja pääsinhän tekemään töitä kestävämmän kehityksen ja paremman maailman puolesta. Työnantajana oli iso globaali järjestö ja tehtävä olikin luonteeltaan kansainvälinen työpaikan sijaitessa fyysisesti Aasiassa. En kuitenkaan heti muuttanut työn perässä ulkomaille, vaan aloitin tehtävän etätyönä Suomesta käsin vallinneen koronapandemian takia. Siirryin toimipaikkaan noin puolessa välissä vuoden määräaikaisuuttani.

Unelmatyön hinta

Luonnossa oleminen on auttanut minua toipumaan.
Käytän matkan varrelta napsimiani kuvia
blogini kuvamateriaalina.

Etukäteen en olisi voinut kuvitellakaan, minkälaiseen myllerrykseen ”unelmatyöni” minut lopulta vei. Ensimmäinen sairasloma tuli neljän kuukauden rajapyykin kohdalla. Diagnoosina insomnia. Toinen ja viimeinen sairasloma tuli yhdeksän kuukauden sinnittelyn jälkeen. Diagnoosina psykoosi. Olin sairaslomalla määräaikaisuuteni loppuun, enkä pyynnöistä huolimatta jatkanut uraani kyseisessä paikassa enää tämän jälkeen. Työ sairastutti minut uupumukseen verrattain nopeasti ja lopulta minut pysäytti täysstoppi. Vihelsin pelin poikki ja hain apua koettuani massiivisen hermoromahduksen. Työuupumus ei ole lääketieteellinen diagnoosi ja, siksi lääkärit kirjaavat sairasloman ja hoidon saamisen syyksi jonkin ”sivulöydöksen”, pakkodiagnoosin. Toipuminen on ollut pitkä prosessi, jossa Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia on ollut merkittävässä roolissa.

Matkan varrelta

Kirjoittelen täällä ajatuksiani työuupumisestani, tarkastelen siihen johtaneita tekijöitä sekä avaan toipumisprosessini matkan varrelta tekemiä havaintojani. Pohjaan tekstiäni pitkälti omaan kokemukseen, mutta yhteiskuntatieteilijänä kirjoittelen myös laajemmin ajatuksiani esimerkiksi työelämän vaatimuksista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen kiitollinen kokemastani: työuupumus avasi silmäni ja herätti piilossa olleen sisäisen filosofini - tervetuloa lukemaan mietteitäni!