Liiallista miellyttämisenhalua työuupumuksen taustalla

Alkaessani tarkemmin pohtia omia käyttäytymismallejani, jotka edistivät työuupumukseen sairastumista, päällimmäiseksi nousi taipumukseni pyrkiä miellyttämään muita oman hyvinvointinikin kustannuksella. Oivallus oli minulle jopa lievä järkytys, sillä en ollut mieltänyt itseäni miellyttäjätyyppiseksi. Olen pitänyt itseäni suhteellisen vahvana ja esimerkiksi opiskeluaikoina ollut mielipiteiden ja aatteiden suhteen riippumaton ja puolueeton, vaikka ympäristöstä tuli tuolloin painostaviakin poliittisia signaaleja. Minulle on ollut tärkeää selvittää ja tehdä johtopäätöksiä asioista itsenäisesti, valmiiksi annetuista totuuksista olen halunnut kieltäytyä. Kaikkea tätä vasten pidin hämmentävänä sitä, että kyllä, minä olen miellyttäjä. 

Miellyttäminen ei ole mielistelyä.

Pidän kuitenkin tärkeänä erottaa miellyttämisenhalun ja mielistelyn toisistaan, sillä ne usein virheellisesti sekoittuvat keskenään. Mielistelyssä on kyse toisten henkilöiden peesaamisesta, jolloin omista ajatuksista ja näkemyksistä todennäköisemmin tingitään. Peesaaminen tapahtuu omien mielipiteiden kustannuksella ja toimintaa voi ohjata oman edun tavoittelu. Sen sijaan miellyttäminen on mielestäni enemmänkin herkkyyttä tulkita sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja pyrkimystä sovittaa oma toiminta toisen tapaan siten, ettei konflikteja pääsisi syntymään. Juuri konfliktien välttely voi olla merkki miellyttämisestä, mutta sitä on myös toisen lukeminen, kuunteleminen ja yritys ymmärtää toisen käyttäytymistä ja niistä aiheutuvia seurauksia. Toiminnan tavoitteena voi olla oman edun ajamisen sijasta enemmänkin sosiaalisten suhteiden vakiinnuttaminen ja miellyttävän ilmapiirin edistäminen.

Mistä miellyttäminen johtuu?

Suurella osalla ihmisiä on eri asteista miellyttämisenhalua, sillä sosiaalisena eläimenä kyseessä on muiden hyväksynnän saaminen ja toiminnan taustalla vaikuttaa pelko hylätyksi tulosta. Hylätyksi tuleminen taas on merkinnyt ihmisen kehityksen historiassa kuolemaa, joten evoluution näkökulmasta halu miellyttää on enemmän kuin ymmärrettävää. Taito ei ole pahaksi työelämässäkään, sillä usein miellyttäjät ovat henkilöitä, joiden kanssa on mukava tehdä töitä ja, joiden kanssa tullaan hyvin toimeen. He ovat kirjaimellisesti miellyttävää seuraa. Kaikki eivät taivu hapannaamaisiksi boss bitcheiksi tai asiakeskeisiksi individualisteiksi näin kärjistetyksi sanottuna, vaan työelämässä pitäisi olla paikkansa myös niille mukaville ja ystävällisille työntekijöille ilman, että heitä automaattisesti alettaisiin riistää tai hyväksikäyttää.

Miellyttäminen voi olla lapsuudessa opittu
selviytymisstrategia, joka ei enää aikuisena
ole paras tapa toimia.

Miellyttämisenhaluisuutta voi myös lähestyä opittuna selviytymisstrategiana. Lapsuudessa opitut toimintamallit ohjaavat käyttäytymistä myös aikuisuudessa ja se, mikä on aikanaan osoittautunut hyväksi tavaksi toimia, ei välttämättä olekaan enää tänä päivänä se hedelmällisin tapa. Näkökulma on mielestäni hyvin armollinen, sillä lapsi on vanhempiensa armoilla ja käyttöön otetut selviytymisstrategiat valikoituvat ja määräytyvät nimenomaan selviytymisen ja henkiinjäämisen kannalta. Lapsi ei valitse perhettään, johon hän syntyy, eikä hänellä luonnollisestikaan ole kapasiteettia reflektoida valitsemansa toimintamallin hyötyjä ja haittoja. Lapsena miellyttämisen pääkohteena on voinut olla vanhemmat/huoltajat, ja toiminta on hyvinkin voinut olla tuloksellista hyväksynnän ja rakkauden saamisen näkökulmasta. Vanhempia on voinut miellyttää lapsi, joka on kiltti ja tottelevainen, ja palkitsemalla häntä tämän tottelevaisuudesta toiminta on vahvistunut. Sanomattakin on selvää, ettei miellyttämisen dynamiikka ole aikuisuudessa yhtä tuloksekasta, vaan se voi altistaa riistolle ja hyväksikäytölle.

Miellyttämisenhaluisuus näkyy ihmissuhteissani, mutta kohdallani piirre on siirtynyt ja korostunut erityisesti työelämässä. Työuupumukseen johtaneessa työsuhteessa miellyttämisenhaluisuus oli voimakkaasti läsnä ja yhtenä merkittävänä tekijänä sairastumiselle. Taipumukseni miellyttää on erityisen voimakasta ihmissuhteiden ja työsuhteiden alkuvaiheessa, jolloin vielä tutustutaan toisiin. Alun jälkeen minun on helpompi olla oma itseni ja saada ääneni kuuluviin, sillä silloin minulla on parempi luottamus siitä, että suhde on kestävähköllä pohjalla, eikä hylätyksi tuleminen ole yhtä todennäköistä. Tiedänkin, että moni tuttavani yllättyisi taipumuksestani miellyttää, sillä he näkevät minussa paremmin sen ei-miellyttäjän puolen, joka on luottavaisempi ja varmempi omasta itsestään.

Miten miellyttämisenhaluisuus voi näkyä työelämässä?

Työelämässä piirre voi näkyä eri tavoin ja minun kohdallani se kiteytyy rajattomuuteen ja oman osaamisen pienentämiseen. Lisäksi minulla on korostunut tarve kokea olevani työyhteisössä pidetty henkilö. Erityisesti uudessa työpaikassa aloittaessa haluan, että minusta pidetään ja saatankin tällöin keskittyä tämän tavoitteen saavuttamiseen paremmin kuin esimerkiksi uusien työtehtävien oppimiseen ja perehtymiseen. Pidettynä olemisessa ei tietystikään ole mitään väärää, mutta sen ei tulisi tapahtua itse työn tai omanarvontunnon kustannuksella, ja olisi tietysti toivottavaa muistaa sekin, ettei muiden reaktioita sinua kohtaan voi tyystin kontrolloida. Kaikkia ei voi miellyttää, kaikista ei tarvitse pitää eikä sekään ole maailman loppu, jos joku ei sinusta pidä.

Minulle uupumiseen johtanut työsuhde paljasti sen, kuinka haastavaa omien rajojen asettaminen voi olla ja, kuinka ein sanominen ja työtehtävistä kieltäytyminen oli vaikeaa. En osannut ilmaista itseäni tarpeeksi ponnekkaasti tai pystynyt estämään työpäivien venymistä ja to-do listan kasvua. Useinhan on niinkin, että jos rajoja ei heti alkuun määritä, niiden asettaminen myöhäisemmässä vaiheessa voi olla hyvin vaikeaa. Muut ovat jo tottuneet siihen, että hommat tulevat hoidetuksi ja, jos tilanne muuttuukin, niin päällimmäiseksi mietitään, että mikäs sille nyt tuli. Tästä voi kieltäytyjälle herkästi tulla syyllisyyden tunteita ja huolta siitä, pidetäänkö minusta enää. Asetelmaa voidaan siten herkästi hyväksikäyttää ja miellyttäjälle sysätä tehtäviä, jotka eivät hänelle alkujaan kuuluisikaan.

Miellyttämisenhalu näkyy myös siinä, että huolehtii muiden tarpeista omien edelle ja itseä ja omaa olemassaoloa mahdollisesti pienennetään. Miellyttäjä voi vähätellä itseä, omaa osaamista ja omia kokemuksia ja piilottaa omat tuntemuksensa muilta. Minä vasta valmistuin ja siirryin työelämään, niin ei minun kannata pitää turhaa meteliä itsestäni. Olen vasta aloittanut ja kaikkein nuorinkin. Varmasti vain kuvittelen epäkohtia. Työsuhteessani tämä näkyi hyvin siinä, kuinka kärjistyneen tilanteen myöntäminen pitkittyi ja omiin kokemuksiin uskominen heikentyi. Tiimityössä miellyttäminen voi näyttäytyä haitallisesi esimerkiksi tapauksessa, jossa miellyttäjä tuo esiin omia ideoita ja myöhemmin tiimin toinen jäsen esittää ideat virheellisesti ominaan. Miellyttäjä jättää reagoimatta tähän, vaikka hänellä olisi kaikki oikeus korjata tiimiläistä siitä, että ideat olivat alun perin hänen. Onhan koko tiimi nyt saanut tehtävää edistettyä.

Todellisten tunteiden piilottelu työpaikalla
voi lisätä riskiä työuupumiselle.

Vastikään luin tutkimuksen, jossa selviteltiin, että henkilöt, jotka esittävät iloisempaa kuin todellisuudessa ovat, ovat alttiimpia uupumaan. Huomaan omasta käytöksestä, että minun on työpaikalla helpompi näyttää positiivisia kuin negatiivisia tunteita ja olen taipuvainen piilottamaan aitoja sen hetkisiä tuntemuksiani. Olen mieluummin iloinen kuin tympääntynyt, sillä tiedän sen olevan muille miellyttävämpää. Pirteämmän olemuksen esittäminen kuitenkin vie voimavaroja ja energiaa kuluu työn kannalta epäolennaiseen. Koska miellyttäjä voi myös kammoksua konflikteja ja negatiivissävytteisiä konfrontaatioita, hän saattaa alkaa välttelemään sosiaalista kanssakäymistä ja keskittyä vain puurtamiseen (jolloin hänen työpanostaan voidaan riistää ja sysätä lisää työtehtäviä). Tämä on erityisen todennäköistä, mikäli työilmapiiri on tulehtunut. On kuitenkin hyvä muistaa se, että työelämä on täynnä erilaisia ihmisiä ja osalle nimenomaan konfliktit ovat tilaisuuksia ilman puhdistamiseksi ja itsen ilmaisulle. Siksi myös konfliktiosaaminen on tärkeä työelämätaito, jotta saa oman äänen kuuluviin eikä riitatilanteissa jää muiden jalkoihin.

Näen, että omien puolien pitäminen ja rajaoppi ovatkin tärkeitä työelämätaitoja, joita myös miellyttämiseen taipuvaisen henkilön kannattaa harjoittaa. Asioiden lakaisu, epäkohtien sivuuttaminen ja omien tunteiden piilottelu voi aiheuttaa työuupumuksen lisäksi sen, että miellyttäjä lopulta räjähtää hallitsemattomasti ja päästää haudotut asiat itsestään ulos hyvinkin dramaattisesti esimerkiksi saamalla raivokohtauksen.

Miksi se on haitallista?

Edellä olen hieman kuvannut sitä, miksi miellyttäminen voi aiheuttaa riistoa ja hyväksikäyttöä työelämässä. Miellyttäjälle itselleen siitä on haittaa esimerkiksi sen suhteen, kuinka hän tulkitsee itse itseään. Miellyttämisenhalussa nimittäin piilee se vaara, että muiden henkilöiden reaktiot ja käyttäytyminen tulkitaan johtuvan omasta itsestä. Koska miellyttäjä tulkitsee sosiaalisia vuorovaikutustilanteita hyvin herkästi ja häneltä löytyy halua ymmärtää toisen henkilön käytöstä, miellyttäjä voi kieltäytyä hyväksymästä sitä, että toisen henkilön käytös voi olla tyystin riippumatonta siitä, kuinka miellyttäjä itse toimii. Esimerkiksi uupumukseen johtaneessa työsuhteessa pyrin toistuvasti omalla käytökselläni minimoimaan esimiehen räjähdykset ja tökeröt kommentit. Olin huolellinen, valpas ja tietoinen sen hetkisistä vastuualueista enkä halunnut antaa omalla toiminnallani aihetta hänen käytökselleen ja kommenteille. Tällä ei tietenkään pitkässä juoksussa ollut vaikutusta, vaan esimies jatkoi räjähtelyään ja negatiivista kommentointia samalla, kun minä kasvavissa määrin aloin väsymään suurentuneen työkuorman alle. Paskan määrä on vakio. Oikeastaan vasta tieto siitä, että esimiehen entinen alainen oli aikaisemmin irtisanoutunut, avasi silmäni. Sillä, miten minä käyttäydyin, ei ollut merkitystä sille, miten esimies käyttäytyi. Voin tietenkin käytökselläni olla antamatta lisäsyytä ja olla provosoimatta huonoa käytöstä, mutta loppu viimein jokainen on itse vastuussa itsestään ja käytöksestään. Toinen työelämään sijoittuva esimerkki voi löytyä ihan arkisestakin tilanteesta: huomaan esimerkiksi hieman ärtyväni, mikäli minun moikatessa, minulle ei moikatakaan takaisin. Ärtyminen johtuu siitä, että tulkitsen hänen reaktionsa olla moikkaamatta johtuvan minusta: minä olen tehnyt jotain väärin tai käyttäytynyt tavalla, josta ei pidetty. Tämä on tyystin absurdia, sillä syitä moikkaamattomuuteen on luonnollisesti lukuisia ja todennäköisesti miellyttäjällä ei ole niiden kanssa mitään tekemistä.

Liiallinen muiden miellyttäminen on haitallista
ja se voi heikentää itsearvostuksen kokemista.

Esitetyt esimerkit paljastavat miellyttämisenhaluisuuteen liittyvän haitallisuuden. Miellyttäjä tulkitsee toisten käytöstä liiaksi omista lähtökohdista käsin. Fokus on muissa ja muiden käytöksen syiden pohtimisessa. Miellyttäjän omanarvontunto ja itsetunto voivat olla liian riippuvaisia muilta ihmisiltä saatavasta hyväksynnästä. Tämä voi pahimmillaan ajaa miellyttäjän siihen, ettei hän enää tiedä, kuka hän oikein on ja, mitä hän haluaa elämässään tehdä. Elämä kuluu kärjistetyksi sen pohtimiseen, miten muut haluavat minun toimivan ja, mitä he mahtavat minusta ajatella. Uskon, että miellyttäminen on lähtökohtaisesti hyvää tarkoittavaa toimintaa kuten muiden huomioimista ja mukavan ilmapiirin luomista, mutta tunnistamattomana ja liian hallitsevana käyttäytymismallina se voi kuitenkin saada hyvin haitallisia piirteitä sen harjoittajalle. Ja toisaalta myös harjoittajan lähiympäristö voi joutua turhan paljon vakuuttelemaan, ettei kaikessa ole kyse miellyttäjästä ja, että välillä olisi mukava kuulla myös miellyttäjältä päätöksiä ja ajatuksia siitä, mitä tämä haluaa. Rajat tuovat turvallisuutta ja turvallisuus taas luo rakkautta ihmissuhteissa.

Miellyttämishaluisen käytöksen luokittelu haitalliseksi ei ole täysin itsestään selvää. On hyvä tunnistaa syitä miellyttämisen takana ja pohtia, ohjaako toimintaa pelot vai halut. Onko oma hyvinvointi ja terveys vaarassa tai toissijaista muiden hyväksynnän saamiseen nähden? Kuten todettu, siinä ei ole mitään pahaa, että on mukava ja kiltti, mutta uskon, että miellyttävyyttä lisää osaltaan rajojen asettaminen ja omanarvontunnon tiedostaminen.

Miellyttäminen voimavarana ja vinkkejä sen hallitsemiseen

Minulla on vielä harjoiteltavaa siinä, miten säädellä taipumustani miellyttää muita erityisesti työelämässä. Toipumisprosessin edetessä olen kuitenkin alkanut pitämään ominaisuutta kohdallani enemmänkin vahvuutena. Olen taitava ihmisten kanssa, minulla on hyvä sosiaalinen verkosto ja huomaan asioita, mitä useilla menee ohi. Vuorovaikutustilanteiden turhan tarkka skannailu ja herkistyminen siinä välitetyille tunteille ja mikroilmeille voi kuitenkin kuormittaa kohtuuttomasti ja miellyttäminen kääntyä sitä harjoittavan terveyttä vaarantavaksi käytökseksi. Miellyttämisessäkin hyvä muistisääntö on harjoittaa sitä kohtuudella ja oman terveyden rajoissa. Minä olen hyvä juuri tällaisena – ilman sinun hyväksyntääsikin.

Kiinnittäisin miellyttämisen suhteen huomiota seuraaviin asioihin:

• Miksi sinulle on tärkeää olla pidetty? Löytyykö lapsuudestasi selittäviä tekijöitä tai toimintamalleja, joita voisi olla hyvä päivittää tämän päivän tasalle?
• Osaatko olla miellyttämättä? Ihminen voi toimia miellyttämisen suhteen automaatiolla ja toiminta tulee ikään kuin selkärangasta valmiiksi annettuna. Miellyttämisen lopettaminen ei automaattisesti tarkoita käytöksen muuttumista epäkohteliaaksi ja tylyksi, vaan sitä voisi paremmin kuvastaa jämäkäksi ja tiedostavammaksi. Rajojen asettaminen on askel oikeaan suuntaan.
• Miksi se olisi niin paha asia, jos joku ei sinusta pitäisikään? Maailmassa on reilu 7 miljardia ihmistä, joten on sula mahdottomuus miellyttää kaikkia. Eihän kaikki sinuakaan miellytä.
• Onko kokemasi tunteet omiasi? Miellyttäjä voi herkästi napsia itseensä muiden kokemia tunteita kuten stressiä, joten välillä on hyvä pysähtyä ja päivittää sen hetkistä tunnekuormaa. Olenko aidosti näin stressaantunut/innostunut/jännittynyt, vai onko mukana muiden kokemia tunteita, joita varastoit nyt itselläsi? 
• Kokeile kieltäytyä asiasta, jota et halua tehdä. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Tapahtuuko mitään? Ole rehellinen itsellesi ja luota siihen, että ajan kanssa tämän kaltaisten asioiden tunnistaminen helpottuu.
• Pidätkö itsestäsi ja voitko hyvin? Usein miellyttäminen tapahtuu oman hyvinvoinnin kustannuksella, joten kysymyksen kohdalla on hyvä pohtia rehellistä suhtautumista omaan itseen. Suhde itseen on kuitenkin pisin suhde, mitä elämämme aikana tulee olemaan.