Kirjoittamisterapiaa

Uupumuskokemuksesta kirjoittaminen on ollut minulle hyvin terapeuttista ja näkisin, että se on ollut toipumiseni tukena hyvin merkittävässä roolissa. Katsoessani hieman taaksepäin näin vuoden vaihtumisen kunniaksi, vuosi 2022 jää mieleeni muutosten vuotena. 2022 on vuosi, jolloin blogini sai alkunsa ja kirjoittamisen tärkeys entisestään korostui minulle. Tämä siitäkin huolimatta, etten mitenkään valtavan tietoisesti aloittanut kirjoittamisprosessia, vaan yhtenä päivänä vain heräsin ajatukseen blogin perustamisesta ja toisena päivänä minulla olikin sitten blogi pystyssä. Näin hetkellisen päähänpiston siivittämänä Elämää Uupuneen Silmin blogini oli syntynyt.

Blogin kirjoittaminen on ollut minulle 
hyvin terapeuttista. 

Kirjoitukseni ovat syntyneet hyvin luonnollisesti, intuition ja luovuuden värittäminä, ja seison niiden takana ylpeästi. Tämän huomaaminen saa minut jossain määrin herkistymään, sillä en vielä muutama vuosi taaksepäin työuupumuksen ollessa pahimmillaan voinut uskoa, että voisin vielä jonain päivänä sanoa rehellisesti olevani ylpeä jostakin aikaansaannoksestani. Niin syvässä usvassa, kielteisyydessä ja epävarmuudessa olin itseni kanssa. Kirjoittaminen on tuntunut jossain määrin jopa helpolta, mikä on ollut mukavaa vaihtelua siihen, että uupumuksen takia yksinkertasetkin päivittäiset askareet tuntuivat alkuun hyvin haastavilta. Minun piti kirjoittaa tästä aiheesta jo viime kirjoituksessa, mutta aihe vaihtuikin lennosta ja päädyin tyystin suunnittelematta kirjailemaan työuupumusten yhteisöllisestä piirteestä. En olekaan noudattanut etukäteen strukturoitua suunnitelmaa, vaan tarinaa on syntynyt miltei itsestään, ja kirjoitusten aiheet putkahtaneet mieleeni ilman suurta vaivannäköä.

Kokemusten jäsentelyä

Kirjoittamisen avulla olen saanut jäsenneltyä työuupumuskokemustani verrattain tehokkaasti. Tämä on ollut tärkeää, sillä kuten olen kirjoittanut, uupumus oli alkujaan minulle tyystin vierasta eikä minulla ollut sanoja sille, mitä oli tapahtunut ja, miksi olin uupunut. Vaikka tiesin, että kaikki ei ollut työyhteisössä ja sen toimintaperiaatteissa kunnossa, syyllistin itseäni tapahtuneesta voimakkaasti. Tätä ei lieventänyt se, että apua hakiessani sairastumisen työperustaisuus viitattiin kintaalla osittain sen takia, etten kuulunut suomalaisen työterveyshuollon piiriin. Tällä oli haitallinen vaikutus saamani hoidon tuloksellisuuteen ja toisaalta kokemukseeni itsestäni, sillä psykoosidiagnoosin saatuani minun sanomisiani epäiltiin ja kokemustani invalidisoitiin samalla tavalla kuin työsuhteen aikana oli tapahtunut.

Kirjoittamisen avulla ja uupumukseen johtaneiden tapahtumien perkaamisella, olen saanut itseni takaisin ja ääneni viimein kuuluviin. Ymmärrän nyt itsekin paremmin tapahtumien kokonaiskuvan. Ennen kaikkea blogini on mahdollistanut minulle sen, että olen saanut päästettyä irti tapahtuneista oksennettuani kaiken paperille. Ovia on sulkeutunut takanani ja ne ovet, jotka menivät työuupumuksen aikana tiukasti lukkoon, ovat jälleen auki. Usko itseeni ja omaan tekemiseen on palautunut.

Kirjoittaminen lähellä sydäntä

Työuupumuskokemuksesta kirjoittaminen on entisestään
lisännyt innostuneisuuttani kirjoittamista kohtaan.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja täyttänyt päiväkirjoja hyvin nuoresta iästä saakka. Kirjoittaminen on ollut minulle kaikista luonnollisin väylä itseni ilmaisuun verrattuna esimerkiksi esiintymistä, laulamista tai piirtämistä, ja se on minulle jossain määrin puhumistakin ominaisempaa. Toipumisprosessi on saanut minut paremmin kartalle siitä, mitä haluan elämässäni tehdä ja yksi tällainen asia on ehdottomasti kirjoittaminen. Unelma-ammatissani kirjallinen viestintä olisikin voimakkaasti läsnä ja saisin hyödyntää mielikuvituksen ja sanojen voimaa. Vaikka itsekriittisyys ja epäröinti nostattaa päätään huutaen ei sinusta siihen ole, toivoisin jossain vaiheessa kirjoittavani romaanin ja saavani sen julkaistuksi. Kenties blogi toimiikin minulle itselleni tärkeänä todistusaineistona, ja itseluottamuksen boosterina sen suhteen, että minä osaan ja pystyn tuottamaan kirjallista aineistoa näin halutessani. En epäröinyt blogin julkistakaan luonnetta, sillä pidän vain positiivisena sitä, mikäli tekstini löytävät yleisöä ja joku toinen uupumuksen kanssa painiva saisi itselleen niistä apua tai samaistumispintaa.

Itse blogin tekeminen on ollut mielekästä, vaikka en alkujaan hallinnut alustan tietoteknisiä ominaisuuksia lainkaan. Minut pääsi yllättämään niiden haasteellisuus. Fokukseni oli tyystin kirjoittamisessa ja tekstintuotannossa, joten en ollut varautunut siihen, kuinka blogialustan ylläpitäminen vaatii edes alkeellista tietoteknistä osaamista. Toki työuupumus on verottanut minun tiedonkäsittelykapasiteettiani ja kutistanut uuden oppimisen rajojani, joten kenties suhteellisen yksinkertaisetkin asiat vievät enemmän voimavaroja ja blogin ylläpitäminen tavanomaisimmissa olosuhteissa on helppoa. En taida vieläkään olla täysin kartalla indeksointien ja haun optimointien suhteen, mutta näkisin suunnan olevan vain ylöspäin tekemällä oppien. Blogger-alusta on toiminut hyvin, vaikka suhteellisen vanhanaikaisena pidän sen kuvanmuokkausominaisuuksia (joita ei käytännössä ole). En myöskään yllättyisi, mikäli Google jossain määrin sensuroisi minun tekstejäni, sillä jotkin näkemykseni esimerkiksi psykiatriasta voivat olla eriäviä vallitsevan näkökannan kanssa.

Terapiaa ja aivojen plastisuutta

Kirjoittamista hyödynnetään laajasti eri terapiamuodoissa toipumisen tukena. Kirjoittaminen on itseilmaisua, haluttujen tapahtumien ja tunteiden purkamista sanoiksi. Olen itse kokenut tärkeäksi purkaa työuupumuskokemukseni osiin tarinamuotoiseksi, sillä kuten edellä kirjoitin, sain siten itsekin paremman kokonaiskuvan tapahtuneesta ja ikään kuin luvan päästää siitä myös irti. Minun on helpompi jatkaa elämääni eteenpäin näin tehtyäni. Vaikeista asioista ja elämänkokemuksista kirjoittamisen on todettu olevan yhteydessä parempaan mielenterveyteen esimerkiksi sen kautta, että haastavien asioiden käsitteleminen helpottuu. Mielensisäiset asiat, ajatukset ja tunteet, saadaan purettua mielen ulkopuolelle paperille, jolloin niihin on helpompi päästä käsiksi etäisyyden kasvaessa. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että haastavia elämänkokemuksia voisi olla paikallaan purkaa ammattilaisen kanssa esimerkiksi terapiassa ja kirjoittaminen voisi tällöin toimia terapian tukena. Kirjoittamista myös hyödynnetään usein silloin, kun traumaattisesta tai haastavasta tilanteesta on kulunut jonkin verran aikaa. Itseilmaisua voi myös hyvin toteuttaa itselle mielekkäämmällä tavalla kuin kirjoittamalla kuten laulamalla, tanssimalla tai maalaamalla.

Minulle työuupumuskokemuksen kirjoittamisesta on ollut sen verran positiivista hyötyä, että kiinnostuin hieman enemmän siitä, miksi hyöty on ollut näinkin suuri. Minua kiinnosti erityisesti aivotoiminnan näkökulma. Aivotoiminnan näkökulmasta kirjoittamisen voi katsoa yhdistävän oikeata ja vasenta aivopuoliskoa eli hemisfääriä ja voimistavan näiden välillä kulkevan aivokurkiaisen hermoyhteyksiä. Aivopuoliskojen toiminnoissa on päällekkäisyyksiä, mutta yleisesti voidaan tehdä pientä erottelua siitä, mihin toimintoihin oikea ja vasen on erikoistunut. On todettu, että masentuneilla ihmisillä oikea etuaivokuori on hallitsevampi. Taas henkilöt, joilla vasen etuaivokuori on hallitsevampi, ovat enemmän positiivisia ja onnellisempia. Karkeasti voikin sanoa, että vasen aivopuolisko hallitsee positiivisia tunteita, ulospäinsuuntautuneisuutta, lähestymiskäyttäytymistä ja logiikkaa, kun taas oikea hallitsee kokonaisvaltaisia tunteita, sisäänpäin suuntautuneisuutta, välttämiskäyttäytymistä, intuitiivisuutta ja luovuutta. Psykoterapian ja negatiivisista kokemuksista kirjoittamisen on todettu aktivoivan vasenta aivopuoliskoa ja lisäävän aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä. Tämä perustuu aivojen plastisuuteen ja kokemuksen koko tunneskaalan paremmin ymmärtämiseen. Kuten edellä esitin, kirjoittamisen avulla kokemus asettuu ikään kuin oikeisiin mittasuhteisiin. Tällä on positiivinen vaikutus mielenterveyteen ja ihminen voi saada enemmän positiivisuuden ja onnellisuuden kokemuksia. Minua itseä kiinnostaa hyvin paljon aivojen toiminnan parempi ymmärtäminen ja ajatus aivopuoliskojen välisestä toimivammasta tiedonkulusta ja paremmasta mielenterveydestä on kiehtova. Pidän kuitenkin tärkeänä huomioon otettavana seikkana sitä, että aivot ovat edelleen ihmiselimistä se suurin mysteeri, jonka toimintoihin liittyy epäselvyyksiä aivotieteidenkin kentillä.

Työkalu hyvinvointiin

Koen vahvasti, että kirjoittaminen on ollut 
lisäämässä hyvinvointiani ja jouduttamassa
työuupumuksesta toipumistani.

Olen saanut kirjoittamisesta minulle mielekkään työkalun toipumisen tueksi. Aloitin kirjoittamisen, kun toipumiseni oli pahimman vaiheen yli, joten en pysty arvioimaan, kuinka hyvin olisin toipunut pelkän kirjoittamisen avulla tai tyystin ilman kirjallista tukea. Sen kuitenkin tiedän, että hyvinvointini on lisääntynyt huomattavasti sen jälkeen, kun aloin siirtämään kokemustani paperille. Kirjoittaminen on selkeyttänyt kokemaani minulle itselleni ja toivon blogimuotoisen tekstini hyödyntävän myös sitä lukevia työuupumuksesta kiinnostuneita. 

Kannustan kokeilemaan kirjoittamista tai jotain muuta itseilmaisun muotoa, mikäli sinulla on esimerkiksi uupumuskokemus, joka tuntuu edelleen vaikuttavan sinuun haitallisesti. Alkuun pääsemiseksi voit kirjoittaa käsin tai koneella esimerkiksi viikon ajan vartin mittaisen session päivässä. Kirjoitusvirheistä tai muista rakenteellisista seikoista ei tarvitse välittää. Anna vain ajatusten siirtyä paperille ja kynän viedä!

Yleisesti muutama huomio työuupumuksesta toipumiseen liittyen:

• Kuuntele itseäsi. Toipumisaika voi paljastaa itsestäsi jotain uutta ja sinulla voi olla aiempaa enemmän aikaa toteuttaa erilaisia keinoja toipumisen tueksi. Kuulostele herkästi, mitä haluat.
• Anna aikaa! Tietynlainen levottomuus kuuluu työuupumukseen, joten muistuta itseäsi säännöllisesti siitä, että sinulla ei ole kiire toipumisen suhteen. Toipuminen ottaa oman aikansa.
• Etsi halutessasi sinulle ominaisin itseilmaisun muoto. Patoutuneita tunteita on hyvä saada kanavoiduksi poispäin ja oiva keino tähän on luova toiminta. Sopisiko sinulle esimerkiksi kirjoittaminen, tanssiminen, teatteri tai kuvataide?
• Valitsit halutessasi minkä tahansa itseilmaisun muodon, aloita toiminta maltillisesti. Kuuntele omaa jaksamistasi ja muista, että työuupumukseen kuuluu osaksi se, että jaksamisen rajat ovat kaventuneet aiemmasta.
• Tee sitä, mitä haluat! Yritä jättää pitäisi-ajatukset toissijaisiksi ja keskittyä siihen, mitä sinä haluat. Älä hermostu, jos et heti tiedä - toipumisen edetessä ne selkiytyvät kyllä.