Kyynistyminen tappoi työmotivaation
Työuupumuksessani yksi voimakkaimmin näkyvistä seurauksista oli kyynistyminen työtäni kohtaan. Alkujaan hyvin merkitykselliseltä tuntunut työ muuttui salakavalasti tyystin merkityksettömästi enkä nähnyt työssäni enää lainkaan järkeä. Työtehtävät tuntuivat turhilta ja aikaisemmin paloa herättäneet teemat saivat minut toistuvasti kyseenalaistamaan niiden mielekkyyttä. Vaikka kyynistymistä edesauttoi esimiehen mikromanagerointi, uupuneisuus vakavoitti kyynistymiseni laajuutta. Hiljalleen työstä katosi ilo, enkä pystynyt sanomaan yhtäkään hyvää asiaa työstäni. Kyynistymisen myötä myös pidemmän aikavälin ammatilliset tavoitteet sammuivat ja laajemmin koko työelämä näyttäytyi hyvin negatiivisena paikkana. Vaikka uupumuksestani on jo kolmisen vuotta, kyynisyys työtä ja työelämää kohtaan on edelleen jossain määrin läsnä.
Kyynistyminen työtä kohtaan on yksi työuupumuksen oireista. |
Kyynistyminen suojautumisen keinona
Kyynistymisessä
epäilykset työn merkitystä kohtaan kasvavat ja työ voi alkaa tuntua
epämiellyttävältä. Kyynistymistä voi lähestyä tietynlaisena suojamekanismina – uupuneen
ihmisen keinona käsitellä omien voimavarojen ehtymistä ja niiden
kohtaamattomuutta työn vaativuuden kanssa. Ihminen alkaa etäännyttää itseään
työstään ja suhtautua siihen välinpitämättömästi, onhan työ se syy, miksi oma
jaksaminen on koetuksella. Tällainen toimintatapa on kuitenkin omiaan vähentämään
paitsi pettymyksiä, myös onnistumisia, jolloin positiiviset, korjaavat
kokemukset jäävät saamatta. Kuva itsestä työntekijänä voi alkaa heiketä, ja
tämä voi edelleen syventää kyynistymistä ja uupumusta.
Suojautumisen
keinona kyynistyminen on kyseenalainen, sillä se rapistaa työntekijän
ammatillista identiteettiä ja pystyvyyden tunnetta. Minulla tämä näyttäytyi epäilyksinä
omia taitojani kohtaan ja huijarisyndrooman kaltaisesti ihmettelin, miksi minut
on työhön valittu. En ajatellut osaavani työhön nähden tarpeeksi ja olin varma,
että joku toinen, paremmin motivoitunut suoriutuisi minua paremmin. Toisaalta
kyynistyminen sai minut asettamaan työn paremmin oikeisiin raameihin ja mittasuhteisiin,
mikä mahdollisti alkujaan unelmatyön tarkastelemisen realistisesti ja sen
hetkisistä tiedoista käsin. Pystyin havaitsemaan sen, että työ oli uuvuttanut
minut ja, että se oli kaukana unelmasta, terveyteni puolesta minun tuli irtautua
siitä.
Kyynistyinkö koko uuvuttanutta alaa kohtaan?
Työuupumukseen
sairastuttanut työni oli tosiaan ensimmäisiä oman alani töitä ja pidin sitä
unelmatyönä. Työantaja oli suuri kansainvälinen organisaatio, kehitysalan
eräänlainen kattojärjestö. Olin mukana erilaisissa ilmastonmuutos- ja
ympäristöteemaisissa projekteissa ja iloitsin siitä, että pääsin tekemään työtä
paremman maailman puolesta. Siksikin kyynistyminen sai minulla varmasti melko
suuret mittasuhteet, sillä työn tuntuminen järjettömältä oli ristiriidassa sen kanssa,
miten merkitykselliseltä työ alkujaan oli tuntunut. Pudotus merkityksellisestä
merkityksettömään oli suuri ja, vaikka järjen tasolla tiesin työssäni
olevan mieltä, se ei vähentänyt tunnettani siitä, että se mitä teen, on täysin turhaa. Muistan myös
häpeilleeni kertoessani ihmisille siitä, missä olin töissä. Koska työ tuntui
turhalta, ei siitä puhuminenkaan tuntunut inspiroivalta.
Kyynistyminen herätti minussa kimmokkeen pohtia sitä, mitä haluan elämässäni tehdä. |
Tästä aiheutui oikeastaan se, että aloin kyseenalaistamaan uravalintaani ja sitä, miksi ylipäänsä halusin kehitysalalle ja järjestösektorille töihin. Oliko kyseessä vain nuoruuden päähänpisto ja naiivi utopia paremmasta maailmasta? Halusinko kenties projisoida auttamisen halua muihin, mutten itseeni? Uuvuttuani ja irtaannuttuani kyseisestä työsuhteesta, koin pitkään, etten enää halua samanlaisiin töihin, enkä varsinkaan samalle työnantajalle. Siitäkin huolimatta, että olin nähnyt vain pienen murto-osan ja pienen ripauksen kyseisen organisaation toimintatavoista. Vasta oikeastaan tätä nykyä, monen vuoden kuluttua uupumuksesta, olen ajatuksen tasolla hieman lämmennyt paluulle kehitysalalle. Käytännön tasolla tiedän tähän olevan kuitenkin vielä pitkä matka.
Uusia tuulia
Koska uupumiseni
oli sen verran vakava, ei paluu työelämään tapahtunut sormia napsauttamalla. Minulla
oli aikaa ja halua miettiä sitä, mitä oikeasti haluan. Sanoisin kyynistymisen
olleen merkittävässä roolissa sille, että lähdin tosissaan miettimään
uravalintojani ja sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Miten suuren aseman
elämässäni haluan työlle antaa ja, kuinka suurta painoarvoa työn sisältö,
työyhteisön ilmapiiri tai palkkaus saavat? Arvotanko ennemmin vapaa-aikaa kuin
taloudellista turvaa? Missä ja miten haluan työtäni tehdä? Olenko tiimipelaaja
vai sittenkin itsenäinen puurtaja? Tarvitseeko työn olla todella
merkityksellistä?
Tuntui,
etten ollut tällaisia aikaisemmin edes pohtinut – olin hyppinyt työstä toiseen
ja opiskeluaikana keskittynyt mieluummin kaikkeen muuhun kuin uran miettimiseen.
Aloitin ikään kuin puhtaalta pöydältä ja pohdinnat saivat minut hakeutumaan
takaisin opiskelujen pariin hieman uudelleen suuntautumaan ammatillisesti. Uusi
suuntautuminen on tuntunut mieleiseltä ja olen entisestään varmempi siitä, että
uudet tuulet ovat olleet minulle tarpeen.
Kyynistymisestä toipuminen?
Kyynistyneisyyden väheneminen vaatii aikaa. |
Toivuin työuupumuksesta seuranneista fyysisistä ja psyykkisistä oireista ajan kanssa, mutta kyynistyminen on tuntunut sitkeältä seuralaiselta, joka ei niin vain ole poistunut. Olen aikaisemmin suhtautunut työtä kohtaan aina hyvin avarakatseisesti ja tehnyt paljon keskenään erilaisia töitä. Uupumuksen myötä olen kuitenkin tullut hyvin kyseenalaistavaksi ja järjettömyyden tunne on leimannut erilaisia työvaihtoehtoja. Työmotivaatiota on täytynyt etsiä. Tiedän tämän olevan seurausta työuupumuksestani erityisesti, koska kyynistymiseni suuntautuu ennemminkin työnantajatahoihin ja työoloihin, ei niinkään omiin taitoihini. Alitajuisesti tämä on varmasti suojamekanismi uupumuksen toistumisen estämiseksi.
Uskon kyynistymisen kuitenkin tulevan paremmin siedätettäväksi ajan kanssa ja jo saamani korjaavat kokemukset erilaisista lyhempikestoisista työsuhteista uupumuksen jälkeen ovat olleet tärkeässä roolissa tämän suhteen. Nykyisin näenkin työelämän sisältävän täyden spektrin erilaisia aspekteja – ei vain negatiivisia, vaan myös positiivisia.
Kyynistyminen voi pikkuhiljaa rapauttaa ammatillista itsetuntoa ja, siksi voisi olla hyvä kiinnittää huomiota:
- Mikä työssäsi on sinusta kaikkein mielekkäintä?
- Miksi olet alkujaan päätynyt nykyiseen työhösi?
- Miten kiität itseäsi tehdystä työstä?
- Milloin viimeksi olet kokenut onnistumisen tunnetta työstäsi?
- Mitä voisit tehdä työn mielekkyyden parantamiseksi?
Kommentit
Lähetä kommentti