Digisiivousta!

Tarkoitukseni on seuraavaksi alkaa käsittelemään suhdettani sosiaaliseen mediaan ja syksyyn siirtymisen kunniaksi aloitan tämän tarkastelemalla simppeleitä älylaitteille soveltuvia siivoustoimenpiteitä. Työuupumukseen sairastuttuani aloin kiinnittämään enemmän huomiota älylaitteilla viettämääni aikaan ja päädyin tekemään erinäisiä toimenpiteitä, joiden vaikutus hyvinvointiini on ollut merkittävä. Tuon seuraavaksi esiin kuusi tällaista toimea, joiden avulla ruutuaikaa on mahdollista helpommin säädellä ja, joilla voi siten olla positiivinen vaikutus esimerkiksi keskittymiskykyyn. Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen ja, koska älypuhelimet ovat nykyisin likimain liimattuja käsiimme, uskon tällaisen puhelimen syyssiivouksen hyödyntävän varsin monia. Käytän näitä erityisesti puhelimeen, mutta näkisin ne hieman mukailtuina soveltuvan muihinkin älylaitteisiin.

 Turhien sovellusten poistaminen

Oman puhelimen siivouksen aloitin aikoinaan sillä, että poistin kaikki turhat, ajan saatossa puhelimeeni kertyneet sovellukset. Minulle oli kertynyt kaiken maailman yhden asian sovelluksia, joita olin käyttänyt ihan yksittäisiä kertoja ja, joita en todellisuudessa millään muotoa tarvinnut. Lisäksi poistin hyvin vähäisellä käytöllä olevat sovellukset ja päätin olla jättämättä mitään vain varmuuden vuoksi. Halusin saada muutoksen myös siihen, mitä näen, kun avaan puhelimeni näytön. En enää halunnut passiivisesti katsella kymmeniä sovelluskuvakkeita enkä halunnut käyttää jotakin tiettyä sovellusta vain siksi, että se toistuvasti näyttäytyy silmieni edessä. Tämän seurauksena poistin jäljelle jääneiden sovellusten pikakuvakkeet ja järjestelin ne löytymään vain erilliseltä sovelluskirjasto -välilehdeltä. Joudun siten näkemään hieman vaivaa löytääkseni ja avatakseni haluamani sovelluksen. Puhelimeni näyttääkin tätä nykyä varsin tyhjältä ja sovelluksettomalta avatessani sen, mikä on entisestään saanut minut huomaamaan, miten monet sovellukset olivatkaan puhelimessani vain siksi, että näennäisesti luulin niitä tarvitsevan.

 Ilmoitusten hallitseminen ja laitto pois päältä

Elämää Uupuneen Silmin
Tänä päivänä ihmettelen, miten olenkaan aikaisemmin 
pystynyt olemaan hallitsematta puhelimeen tulevia
ilmoituksia. 

Toinen merkittävä asia puhelimen käytön hallitsemisessa on ollut ilmoitusten ja erilaisten merkkiäänien hallitseminen. Tarvitseeko minun ihan oikeasti saada uudesta viestistä näytölle visuaalinen ilmoitus, auditiivinen äänimerkki ja kinesteettistä aistia stimuloiva värinähälytys? Mitäpä jos vähempikin riittäisi? Sain sairastuttaneen työsuhteen aikana yliannostuksen erityisesti sähköpostin hälytysäänistä ja jo pelkkä uuden viestin saapumisilmoitus sai sykkeeni ja vireystilani huomattavasti kohoamaan. Siksi minulle oli toipumisvaiheessa aika lailla itsestään selvää, että laitan erinäiset merkkiäänten rajoitukset myös henkilökohtaisiin, vapaa-ajan älylaitteisiin. Olen tehnyt rajoituksia esimerkiksi siten, ettei mikään sovellus lähetä minulle ilmoituksia lukitulle näytölle, kaikki ilmoitukset ovat äänettömiä eikä yksikään käytä hyväkseen värinätehostusta. Minun on mahdollista nähdä osa sovelluksista saapuneista ilmoituksista näytön avaamisen jälkeen ilmoituskeskuksesta, mutta suurimmasta osasta sovelluksia olen kieltänyt kaikki ilmoitukset ja näen uudet saapuneet viestit ja sen sellaiset vain avatessani itse sovelluksen. Tämä on toiminut minulle hyvin ja se on osaltaan vähentänyt päivän aikana saapuvaa informaatiotulvaa. Puhelut toki edelleen ”pääsevät läpi” ja puhelimeni käyttö muistuttanee tänä päivänä enemmän perinteisen kuin älykkään puhelimen käyttöä.

 Käyttörajojen asettaminen sovelluksille

Vaikka minulla on hyvin vähän sovelluksia puhelimella ja viikoittainen ruutuaika on vähäinen, olen silti asettanut päiväkohtaiset käyttörajat kullekin sovellukselle. Tämä auttaa paremmin hahmottamaan puhelimella vietettyä aikaa ja vähentää ruutuaikaa kokonaisuudessaan. Käyttörajojen avulla voi myös paremmin seurata, mitä sovelluksia käyttää eniten ja mieluiten, mikä jää vähemmälle käytölle.

 Näyttö mustavalkoiseksi

Näytön pitäminen mustavalkoisena on tuonut kirjaimellisesti esiin sen, miten eri sovellukset ja niiden tarjoama sisältö pohjautuu visuaalisuuteen. Ja sen, miten ihminen onkaan lopulta vain inhimillinen eläin, joka älylaitteita käyttäessään on helposti vietävissä ja sovellusten luojien koukutettavana. Mustavalkoisuus saa äskettäin hyvin mielenkiintoisen värillisen asian näyttämään tylsänä ja tavoittelemattomana, aivan kuin mustavalkotelevisiota katselisi. Mustavalkoisuus ei tietystikään ole puhelinmyyjien tai sovelluskauppojen intresseissä eikä sitä kovin helposti tuntunut puhelimesta löytävän. iPhonesta se löytyi käyttöavusta ja näytön ja tekstin koko -kohdan värisuodattimista. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, mikäli haluat nähdä puhelimesi ja sen sisällön hieman uudesta perspektiivistä käsin.

 Kuvien poistaminen puhelimelta

Työuupumuksen ja sen toipumisvaiheiden ollessa pahimmillaan havahduin usein selailevani puhelimeltani vanhoja kuvia. Puhelimeltani löytyi kuviin ja videoihin tallennettuja hetkiä useiden vuosien ajalta ja niihin käsiksi pääseminen oli vain muutaman klikkauksen päässä sormieni ulottuvilta. Mitä enemmän muistelin ja nostalgisoin menneitä, sen hankalampaa minun oli hyväksyä nykyistä hetkeä ja olla tyytyväinen siihen, mitä minulle juuri silloin oli. Asiat vaikuttivat olleen ennen nykyistä paremmin, vaikka ne näyttäytyivätkin ruudun välityksellä ruusuisempana kuin, mitä tiesin niiden todellisuudessa olleenkaan. Uskon totta kai, että nostalgialle on aikansa ja paikkansa, mutta en näe sille tarvetta päivittäin enkä halua kantaa mukanani välinettä, puhelinta, jolla tätä on liiankin helppo tehdä. Kuvien siirtäminen tietokoneelle, tikulle tai ulkoiselle kovalevylle vapautti tilaa paitsi puhelimesta myös mieleni sopukoista, ja puhelimelta poistamisen jälkeen tunsin vapautta ja jonkinlaista uuden alun tuntua. Mikäli haluan tänä päivänä muistella menneitä ja katsella vanhoja kuvia, selailen niitä joko kovalevyltä tai kuva-albumeista. Fyysisen kuva-albumin tekeminen ylipäänsä toimii mielestäni hyvänä menneiden aikojen hyväksymisharjoituksena ja luo sopivaa etäisyyttä siihen, miten usein menneisiin hetkiin on tarpeellista palata.

 Keskusteluhistorioiden tyhjentäminen

Elämää Uupuneen Silmin
En voi enää tarkastaa asioita
keskusteluhistorioista eikä muistikaan ole
 loputon, minkä seurauksena jäljelle on 
jäänyt fokus huomioida sellaisia asioita,
joilla on merkitystä.

Erilaiset viestintäsovellukset ovat tänä päivänä niin kiinteä osa vuorovaikutustapoja, ettei niiden olemassaoloa oikein osaa enää edes kyseenalaistaa. Käytän itse WhatsAppia ja vuosien saatossa keskusteluhistoriat olivat kasvaneet, olin mukana epämääräisissä ryhmissä ja minulla oli paljon keskusteluita, joiden toisen osapuolen kanssa en enää tosielämässä ollut tekemisissä. Kuten edellä kuvasin toimintatapojani vanhojen kuvien selaamisesta viedäkseni huomion pois nykyhetkestä, saatoin silloin tällöin havahtua selailemaan myös vanhoja keskusteluhistorioita eri viestintäsovelluksissa. Saatoin lukea menneitä keskusteluja, miettiä, miten asiat ennen olivatkaan paremmin eri ihmissuhteiden kohdilla ja kuin huomaamatta arvottaa ihmissuhdetta sen keskusteluaktiivisuuden perusteella. Keskusteluiden lukemisen myötä muistiini palautui paljon sellaistakin, mitä ei varmaankaan olisi tarvinnut enää ajatella. Ymmärsin ettei toiminnassa ollut järkeä ja päätin tyhjentää kaikkien viestiketjujen keskusteluhistoriat. Keskusteluhistorioista on mahdollista saada varmuuskopiot (mikäli haluaa/tarvitsee) ja ne voi siirtää esimerkiksi ulkoiselle kovalevylle. Poistuin myös suuresta osasta, mielestäni turhista, keskusteluryhmistä ja tänäkin päivänä pyrin poistumaan uusista luoduista ryhmistä heti kuin vain itse asia on hoidettu (nykyisin nimittäin tuntuu, ettei kissan ristiäisiä ja kaiken maailman tupareita voida järjestää ilman niille perustettuja WhatsApp-ryhmiä). Järjestelin myös keskustelut hieman paremmin, poistin sellaiset, joiden kanssa en enää ole tekemisissä, jätin sovelluksen etusivulle aktiivisimmat keskustelut ja valtaosan arkistoin pois silmistäni siten, että uusien viestien tullessa siirtyvät ne kuitenkin etusivulle minun nähtäväkseni. Toimeni voivat kuulostaa radikaaleilta, mutta sanoisin ihmissuhteideni parantuneen tämän myötä. En enää anna sovelluksen määrittää ihmissuhteideni laatua tai sisältöä ja olen hyväksynyt sen, että on oikeastaan varsin mukavaa, ettei kaikista vanhoista asioista ole enää jälkeä, niihin ei tarvitse palata eikä niitä tule enää muistettua. Lopultahan viestintäsovellukset kertovat vuorovaikutuksestakin vain kirjallisen puolen, pintaraapaisun.


Kaikkinensa edellä kuvaamani loppu viimein varsin yksinkertaiset muutokset ovat vaikuttaneet hyvinvointiini ja mielenterveyteeni sen verran positiivisesti, että koin tärkeäksi jakaa ne muillekin. Olen saanut enemmän tilaa itselleni ja minulle mieleisille asioille, tietoisuuteni puhelimen käytöstä on kasvanut ja kykenen tänä päivänä luomaan aiempaa laadukkaampia ihmissuhteita, joita eivät määritä ainoastaan sovellusten luomat puitteet. Ehkä minä olen hieman konservatiivisempi älypuhelimen käyttäjä kuin mitä nykypäivänä moni muu tuntuu olevan, mutta itselleni työuupumuksesta toipumisessa keskeistä on ollut ulkoisen hälinän asteittainen hiljentäminen. Seuraavissa kirjoituksissa jatkan teeman parissa ja tarkastelen muun muassa nykytyöelämää ja siihen sisältyvää somen käyttöä, ihmissuhteiden laatua somen ristipaineissa ja minun omaa suhdettani eri sosiaalisen median kanaviin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uupuminen alkaa

Erityissisaren varjoissa varttuminen

Lapsuuden traumoja