Raitistuminen seurasi työuupumusta
Olen ollut alkoholittomalla linjalla reilu kaksi vuotta ja kimmokkeen korkin sulkemiselle sain kokemastani työuupumuksesta. Ilman uupumiskokemusta olisin tuskin alkoholin käytön lopettamisessa onnistunut tai edes ajatellut sitä itselleni sopivana vaihtoehtona. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, uupumus pakotti minua tarkastelemaan elämääni ja itseäni: sitä, mitä minä haluan. Erinäisten vaiheiden jäljiltä tulin siihen ymmärrykseen, että olen ikään kuin käännekohdassa ja aika on kypsä alkoholin jättämiselle. Haluan avata aihetta hieman laajemmin, joten kirjoitan tästä useamman kuin yhden postauksen. Nyt tarkoitukseni on keskittyä siihen, miten juuri työuupumuksen kokeminen sai silmäni aukeamaan alkoholin käytön suhteen.
Tähän alkuun
haluan todeta, että varmasti tiettyjen mittareiden mukaisesti voisin kutsua
itseäni alkoholistiksi. Minulla on ollut alkoholin ongelmakäyttöä ja jatkuessaan
olisin hyvin voinut olla matkalla kohti alkoholiriippuvuutta,
alkoholismia. En näe kuitenkaan tarpeen lokeroida itseäni johonkin tiettyyn
kategoriaan, määritellä itseäni sen kautta ja keskittää energiaani sen
pohtimiseen, olenko vai enkö ole alkoholisti. Olen pitänyt juhlimisesta ja
antanut sille jossain määrin turhan isoakin roolia elämässäni. Tätä nykyä olen joka
tapauksessa raitis eikä raitistumista välttämättä olisi tapahtunut, mikäli
alkoholin käyttöni olisi ollut tyystin ongelmatonta. Avaan käyttöä tarkemmin
omassa postauksessa.
Työstressi ei hälvennytkään alkoholilla
Alkoholi voi tuntua hyvältä stressinlievittäjältä, mutta pidemmän päälle se vain lisää kuormitusta. |
Työuupumuksen aiheuttanut työ sai minut hyvin varhaisessa vaiheessa varsin kuormittuneeksi ja työstressi tuli minulle enemmän kuin tutuksi. Lisää aiheesta täällä. Käytössäni olleet välineet tilanteen taltuttamiseksi olivat puutteellisia eikä käyttämäni stressinhallintamenetelmät tuottaneet toivottua tulosta. Koska olin aikaisemmin saanut stressin lievitykseen apua alkoholista, tai näin ainakin luulin, ajattelin saavani siitä apua myös tällä kertaa. Viikonloppuisin, muutamia kertoja kuukaudessa, nollasin viikon aikana kertynyttä työstressiä ja kuvittelin uuden viikon alkavan siten puhtaalta pöydältä. Hetkellisestihän alkoholi on toiminut stressiä lieventävänä tekijänä, lisännyt mielihyvähormoneja ja saanut olon rentoutuneeksi, mutta todellisuudessa tällaisten viikonloppujen jäljiltä olen aloittanut uuden viikon entistä kuormittuneempana. Alkoholi kun heikentää unen laatua, hidastaa palautumista, sekoittaa kehon luontaisia rytmejä ja vaikuttaa negatiivisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Puhumattakaan krapulan vaikutuksista. Olen siis tietämättäni omallakin toiminnallani syventänyt uupumukseni vakavuutta ja mennyt ojasta allikkoon luulemalla pystyväni keventää työstä aiheutunutta kuormitustani alkoholin avulla.
Tiedän, että
en ole ainut, joka näin tekee: työstressi lienee yksi yleisimmistä syistä
vaihtaa viihteelle ja saada ajatukset muualle tuopin äärellä. Work hard,
play hard. Ylipäänsä koko after work -kulttuuri lienee sitä varten
olemassa, että raskaan työpäivän jälkeen rentoudutaan yksin tai yhdessä
muutaman lasillisen äärellä ja hukutetaan päivän murheet lasiin. Tämä on
kulttuurissammekin yleisesti hyväksytty tapa toimia, ja työpaikoista riippuen
alkoholin käyttöön suhtaudutaan varsin suopeasti kosteiden pikkujoulujen ja
tyhy-päivien muodossa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että juhliminen
uupumuksen myötä ahdistuneena, turhautuneena ja väsyneenä saivat mitkä tahansa
juhlat tuntumaan vastenmielisiltä.
Toipumisprosessi saa minut havahtumaan, ettei alkoholista ole apua
Työsuhteen
päättyminen aloitti työuupumuksesta toipumiseni, eikä paluu normaaliin sujunut
käden käänteessä. En lopettanut juhlimista ja alkoholin käyttöä välittömästi.
Jatkoin entiseen tapaani, vaikka jollain tapaa tunsin, ettei suhteeni
alkoholiin ollut enää entisensä – en saanut siitä enää samanlaista nostetta ja
huolettomuuden tunnetta. Alkoholi tuntui olevan merkittävin tekijä toipumiseni
hidastajana, se sumutti siihen asti kipuamani saavutukset ja sai minut yhdessä
yössä takaisin niihin samoihin kuoppiin, joihin työsuhde oli minut ajanut.
Aloin tosissaan kyseenalaistamaan juomisen järkeä ja oman hyvinvointini
sabotoimista alkoholilla. Halusin myös ehkäpä ensimmäisiä kertoja elämässäni
oikeasti käsitellä kokemaani rakentavammin kuin alkoholin avulla. Olin tottunut
aina vain turruttamaan asioita, mutta mennyttä työkokemusta halusin aidosti työstää ja jakaa muille. Kenties myös pelkäsin sitä, että kokemus
katkeroittaisi minut ja minusta tulisi niitä kaikkien tuntemia oman elämänsä
rokkistaroja, joista olisi pitänyt tulla jotain.
Hakeuduin
ulkopuoliseen ammattiapuun saatuani työkuormituksesta seuranneen hermoromahduksen ja, vaikka hoito ei käsitellyt alkoholinkäyttöäni
millään muotoa, minulle suositeltiin päihteettömyyttä yleisen
mielenterveydellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Muistan suhtautuneeni tähän
skeptisesti ja ajatelleeni, että elämä ilman päihteitä, juhlimista tuntuisi
rangaistukselta siihenkin nähden, miten kovan hinnan menneestä työuupumuksesta
olin mielestäni maksanut. Sanat jäivät joka tapauksessa mieleeni ja varmasti
edesauttoivat siinä, että kaikeksi yllätyksekseni jätin alkoholin käytön puoli
vuotta hermoromahduksen ja hoitoon hakeutumisen jälkeen. Tästä seurasi myös
ymmärrys terapian tarpeesta ja psykoterapiaan hakeutumisesta, mikä on varmasti
auttanut myös korkin kiinni pysymisessä.
Viimeinen niitti
Lopettamispäätöksen tekeminen tuntui varsin luonnolliselta. |
Olisi
mielenkiintoista saada tutkimuksellista tietoa siitä, miten työuupumus
vaikuttaa alkoholinsietokykyyn. Minulla kävi nimittäin niin, etten sietänyt
alkoholia juuri lainkaan. Menin aivan tilttiin jo pienen määrän jälkeen ja illat
päätyivät lähestulkoon aina sammumisiin, totaalisiin muistikatkoksiin ja aivan
järkyttäviin krapuloihin. Toki näin on ennenkin tapahtunut, mutta tuntui, että
työuupumus korosti tätä entisestään. Myös humalassa käyttäytymiseni tai
pikemminkin käyttäytymättömyyteni muuttui. Minulle on ollut tavanomaista se, että
tietyn pisteen jälkeen sulkeudun ja olen varsin epäsosiaalista seuraa. Alkoholi
ei koskaan tehnyt minusta kovaäänistä tai aggressiivista riehujaa, vaan olin lähinnä
omissa oloissa viihtyvä istuskelija. Työuupuneena juominen kuitenkin voimisti
tätä ja hyvin vähäisen juomamäärän jälkeen olen ollut entistä sulkeutuneempi ja
täysin kommunikoinnin ulottumattomissa. Elävä kuollut kuvastaa tätä varsin hyvin
ja kertoo sen, minkälaista juhlaseuraa olen ollut.
Alkoholittomuus on ollut minulle hyväksi
En ole juurikaan kaivannut alkoholia. |
Minusta tuntuu, että olen aina tiennyt jollain tasolla, että joskus koittaa se päivä, kun juhlat ovat osaltani ohitse ja suljen korkin. Työuupumus oli viimeinen silaus lopettamispäätöksen täytäntöönpanolle. Se sai minut kyseenalaistamaan motiivejani juhlimiseni ja juomiseni takana, ja ymmärtämään, etten halua enää tukahduttaa asioitani alkoholilla, myrkyttää itseäni yhtään enempää solumyrkyllä tai kokea viisipäiväisiä krapuloita. Minusta myös tuntui, että olin jo nähnyt kaiken, mitä alkoholi ja juhliminen voisi minulle tarjota. Olen liikunnan kautta ollut suhteellisen kiinnostunut kaikesta terveyshömpästä ja ollut aina jokseenkin kokeilunhaluinen, joten otin määrittelemättömän tipattoman ajanjakson uteliaana vastaan. Lähdin mielenkiinnolla tarkastelemaan, minkälainen vaikutus alkoholittomuudella on minuun. Menneet juhlimisen täyteiset vuodet opettivat itsestäni sen, ettei kohtuukäyttö ja muutamassa lasillisessa pitäytyminen olisi kohdallani vaihtoehto, vaan minun tulisi valita tyystin nollalinja. Onnekseni näin tein, sillä, vaikka tämä kuulostaakin kliseiseltä, viimeiset reilu kaksi raitista vuotta ovat olleet elämäni parhaita. Alkoholittomuus on tuntunut itselle sopivalta ratkaisulta eikä näkyvissä ole paluuta entiseen, entiseen elämääni.
Työuupumuksesta voi seurata erilaisia elämänmuutoksia:
- Oiva sauma pohtia siihenastisia tehtyjä valintoja ja ratkaisuja.
- Hetki pysähtymiselle ja oman hyvinvoinnin priorisoinnille!
- Turhautumisesta voi seurata rohkeutta tehdä tarvittavia päätöksiä.
- Uteliaisuutta löytää sisäistä motivaatiota paremmalle huomiselle.
- Tilaisuus muodostaa uudenlainen suhde itseen ja muihin.
Kommentit
Lähetä kommentti