Oliko alkoholin käytön lopettaminen helppoa?

Lopetin alkoholin käytön aika lailla cold turkey, kerrasta poikki taktiikalla. Lopettamispäätöstäni oli edeltänyt kymmenen vuoden mittaiset bileet ja lopullisen stopin aiheuttanut työuupumus. Lopettamisen kypsyttely vei minulta joitakin aikoja ja tätä aikaa sävytti erilaiset huolet ja pelot muun muassa siitä huononisiko elämänlaatuni lopettamisen mukana, tulisiko elämästäni kaikkea muuta kuin hauskaa ja kaikkoaisivatko ihmiset ympäriltäni. Kuitenkin se päätöksen hetki, jolloin sinetöin lopettamisen itselleni, oli tyystin vapaa huolista ja peloista – minä lopetan alkoholin käytön! Tunsin valtavaa vapauden huumaa ja ennen kuulumattoman suurta luottamusta itseäni kohtaan, enkä epäillyt hetkeäkään päätöksen oikeutta tai sitä, ettenkö pystyisi siihen. Pääni oli lopettamisen oivalluksesta niin kirkas ja selkeä, että sitä voisi kuvailla jonkin sortin ihmeenä. En ole vastaavaa kokenut tuota ennen enkä enää sen jälkeen. Hetki on myös jäänyt mieleeni varsin selkeäni ja olen siihen usein palannut sellaisina hetkinä, jolloin alkoholittomuus on jostain syystä tuntunut vaikealta. Se on valanut minuun uskoa ja muistuttanut siitä, että päätös on ollut minulle oikea.

Alkuvaikeiden onnistunut selätys

Syvällä sisimmässäni tiesin, että en tule enää juomaan 
alkoholia.

Olen tätä nykyä ollut reilu kaksi vuotta alkoholittomalla linjalla ja sanoisin, että tärkein syy onnistumiselleni oli se, että olin niin varma päätöksestäni ja se, että selvisin alkuvaiheen vaikeuksista kuivin jaloin. Koska tein päätöksen lopettamisesta yksin, oman pääni sisällä, pallottelematta ajatusta kenenkään muun kanssa, ihmisillä minun ympärilläni kesti kauemmin totuttautua ajatukseen vesilinjaisesta Sinistä kuin, mitä minulla itselläni kesti. En kailottanut alkoholin käytön lopettamisestani kovaan ääneen julkisesti, vaan toin sen tilanteen mukaan esiin esimerkiksi juhlissa, jos minulle tarjottiin tervetuliaismaljaa. Vaikka sain osakseni kannustusta ja päätökseni puolesta iloittiin, sain tuplaten osakseni ihmettelyä, epäilyjä ja epäkannustusta. Päätökseeni ei uskottu ja todettiin kyseessä olevan hetken hullutus. Minua myös testattiin useaan otteeseen, tarjoiltiin, tuputettiin ja maaniteltiin juomien pariin. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta minuun, sillä olin päätöksestäni varma. Tämän myötä aloin tosin puhumaan muille lopettaneeni alkoholin käytön määrittelemättömäksi ajaksi, sillä se tarjosi enemmän toivon jyviä ihmisille ympärilleni eikä heidän tarvinnut ahdistua päätökseni lopullisuudesta.

Minulla oli myös alkoholittoman elämäni alkuvaiheilla tiedossa erinäisiä tapahtumia kuten häitä ja festareita – vaikeita tilaisuuksia olla selvinpäin entisen minäni mielestä. Tilaisuudet toimivat minulle tärkeinä todisteina siitä, ettei alkoholittomuus ole este yhtään millekään. Pidin ystäväni häissä puheen ilman rohkaisuja ja festareilla kykenin seuraavan juoman sijasta keskittymään musiikkiin. Minulla oli menneinä iltoina hauskempaa kuin, mitä olin uskaltanut edes odottaa. Jälkeenpäin ajateltuna olen iloinen, että kyseiset kokemukset tulivat melko pian lopettamispäätöksen tehtyäni, sillä niiden myötä minusta tuli entistä varmempi siitä, että onnistun ja kykenen alkoholittomuuteen tilaisuudesta riippumatta.

Helppouden kupla puhkeaa

Minulla seurasi lopettamista joidenkin kuukausien mittainen honey moon vaihe, joka oli erityisen helppoa ja kivaa aikaa olla holiton. Olin varma pystyvyydestäni, utelias uudenlaista lähestymistapaa kohtaan ja sitä, mitä se voi minulle tarjota sekä ylipäänsä innoissani siitä, miten minun ei enää tarvitsisi kärsiä krapuloista tai morkkiksista. Hiljalleen tämä vaihe kuitenkin väistyi ja tilalle tuli ymmärrys siitä, kuinka suuresta muutoksesta onkaan kyse. Uin melkoisen syvissä vesissä tuolloin ja epäröin sitä, josko olin haukannut liian suuren palan itselleni. Alkoholin käytön lopettaminen poisti kirjaimellisesti vain alkoholin ja jäljelle jäivät ne ongelmat ja haasteet, joita olin virheellisesti alkoholilla lääkinnyt. Käytin alkoholia apuna muun muassa sosiaaliseen ahdistuneisuuteeni ja uusien tilanteiden jännittämisen lieventämiseen – nyt olin tilanteessa, jossa minun tulisi pärjätä omillani ilman apuvälineitä. Sinänsä pidän tätä hauskana, mutta muistan lukeneeni alkoholin käytön lopettaneista henkilöistä aikana, jolloin vielä itse juhlin, ja monet totesivat käyttäneensä alkoholia saadakseen tunteen kuulumisesta porukkaan ja vähentääkseen ahdistuneisuuttaan. Ajattelin tuolloin, että ei pidä paikkaansa minun kohdallani. Ja niin vain kävi, että se on ollut juuri se, mitä olen itsekin alkoholilla hakenut. Lisäksi olin käyttänyt sitä stressin taltuttamiseen, joten lopettamisen myötä olin tilanteessa, jossa tunsin oloni hölmistyneeksi ja varsin stressaantuneeksi. Miten jatkan tästä eteenpäin?

Uskaltaisin väittää, että edellä kuvailemani vaihe on ajanjakso, jolloin sortumisen riski on suurimmillaan. Ulkopuolinen apu on varmasti paikallaan, sillä yksin tuon tien kulkeminen voi olla todella raskasta. Minulla alkoi onnekseni noihin aikoihin psykoterapia, josta sain välineitä myös uuden elämäntilanteeni selvittämiseen. Muistutan myös, että minulla oli tuolloin tuore työuupumus takana, joten se on vaikuttanut myös yleiseen olotilaani ja siihen, miten suhtauduin asioita kohtaan. Näin ollen en voi täysin tietää, mikä oli alkoholin lopettamisen ja mikä työuupumuksen aiheuttamaa kipuilua.

Eteenpäin ilman viinanhimoa

Silloin tällöin olen juonut alkoholittomia juomia, mutta 
en juurikaan välitä niidenkään mausta.

Minulla ei varsinaisesti missään vaiheessa ollut tilannetta, jolloin olisin ollut lähellä retkahtamista. Viinanhimo ei iskenyt, minun ei tehnyt mieli mitään tiettyä juomaa enkä kaivannut yhdenkään alkoholipitoisen juoman makua. Rehellisyyden nimissä minun on kyllä silloin tällöin tehnyt mieli vetää kunnon perseet, mutta ne sijoittuvat juomisen lopettamisen alkuvaiheille ja hetkiin, joita on edeltänyt stressaavia ja kuormittavia tapahtumia. Tuollaisten hetkien ja alkoholista kieltäytymisten jälkeen sitä seuraava tyydytys ja onnistumisen tunne on kuitenkin ollut niin suuri, että se on varmistanut alkoholittoman linjan pysyvyyden. Sanoisin, että ensimmäisen alkoholittoman vuoteni jälkeen minun on entistä vähemmän tehnyt mieli juoda eikä alkoholin ottaminen ikään kuin ole enää sisältynyt vaihtoehtoihini. Tänä päivänä näkisin hyvin kaukaisena sen, että ottaisin lasillisen rauhoittuakseni esimerkiksi raskaan työpäivän jälkeen. Aika on myös tehnyt tehtäviään hermoston tasolla ja uudistanut alkoholia hamuavia solujani, minkä myötä alkoholia ei yksinkertaisuudessaan ole tehnyt mieli.

Muutos vaatii rehellisyyttä ja vie aikaa

En ole siten pahimpia ”kamppailujani” käynyt sen suhteen, otanko vai en, vaan ennemminkin juuri siellä henkisellä puolella. Kuka minä tästä eteenpäin nyt oikein olenkaan ja mitä haluan elämältäni? Lopettaminen on vaatinut minua olemaan yltiörehellinen itselleni. Olen joutunut laittamaan itseni selkä seinää vasten ja tarkastelemaan läpikotaisin sitä, miksi alkoholi sai niin suurta painoarvoa elämässäni, mitä olen sen avulla halunnut tukahduttaa ja, miksi lopettaminen on alkujaan tuntunut niin ahdistavalta. Minun on täytynyt morkkistella ja kauhistella menneitä, hävetä omaa käyttäytymistäni ja surra itseäni. Olen joutunut myöntämään itselleni sen, etten ole ollut onnellinen ja, että olen käyttänyt alkoholia eskapistisesti. Tästä on seurannut se, että minun on täytynyt tehdä kestävämpiä valintoja paremman huomisen saamiseksi radikaaleinkin toimin. Minun on täytynyt selvittää, mistä pidin, mitä haluan tehdä ja, minkälaisten asioiden parissa viettää aikaani. Nykyisin kuin viikonloput eivät enää koostukaan samasta juhlimisen kaavasta, eikä humalatila sumenna esimerkiksi sosiaalisuuden tarvettani. Olen joutunut tutkimaan ihmissuhteita ympärilläni ja sitä, minkälaisia suhteita haluan tästä eteenpäin vaalia. Olen joutunut huomaamaan, ettei kaikki ystävinä pitämäni henkilöt todellisuudessa sellaisia ollutkaan eikä minulla osan kanssa ole ollut mitään muuta yhteistä kuin humalahakuisuus. Kirjoitan mahdollisesti oman kirjoituksensa sosiaalisista suhteista ja alkoholin käytön lopettamisesta, sillä sosiaalinen aspekti on varsin oleellinen asia koko alkoholinkäytössä, ja itselläni ihmissuhteet ovat menneet aika lailla uusiksi lopettamisen myötä.

Vuosi lopettamisesta oli jonkinlainen rajapyykki ja muutoksen 
hyväksyminen oli entistä helpompaa.

Alkoholin käytön lopettaminen näytti minulle konkreettisesti toteen sen, kuinka muutos vie aikaa. Jos kymmenen vuoden ajan on lähestulkoon joka viikonloppu käynyt viihteellä ja alkoholi on kuulunut tiiviinä osana niin vastoinkäymisiin kuin onnistumisiin, niin ei puhuta mistään quick fixistä, sormiennapautuksella tapahtuvasta muutoksesta. Jos on aina ollut se, joka juo eniten ja juhlii pisimpään, niin ei ole mikään pieni muutos ollakaan yhtäkkiä se, joka kieltäytyy tarjotuista juomista ja lähtee kotiin hyvissä ajoin. Eikä varsinkaan ole mikään kädenheilautus alkaa nähdä itseään holittomana henkilönä, jos aikaisemmin on tarkastellut itseään tyystin bilettäjän linssien läpi. Vasta oikeastaan sitten, kun tosissaan hyväksyin sen, että myös minä itse muutun tämän prosessin myötä, alkoi henkinen paininta helpottaa. Hyväksyin sen, että alkoholin käytön lopettaminen muutti niin suhtautumiseni alkoholiin kuin sen, minkälainen minusta oli kehkeytymässä.

Sain sen, mitä yritin alkoholilla saavuttaa

Mitä enemmän aikaa lopettamisesta on kulunut, sitä selkeämmin näen oman alkoholinkäyttöni ja huomaan sen sisältäneen ongelmallisia piirteitä. Ymmärrän nykyisin niitä tekijöitä, jotka toimivat toimintani yllykkeinä ja pidän enemmänkin yllättävänä sitä, mikäli en olisi suistunut juhlimisen polulle. Näen alkoholin käyttöni olleen jossain määrin jopa itsetuhoista ja se on ajanut minua turvattomiinkin tilanteisiin. En välittänyt itsestäni enkä osannut tuolloin puolestani huolestua. Lopettamisen myötä olenkin saanut paljolti itsemyötätuntoa ja, vaikka tästä voi kaikua ikävä sävy, positiivista itserakkautta. Itsearvostukseni on kasvanut ja sen sijaan, että voivottelisin, kuinka en enää voi juoda, näen edessäni sen nuoren minän, joka yritti juhlimisella paikkailla huonoa oloaan, ja ymmärrän, että en jää enää mistään paitsi. Lopetin alkoholin käytön itseni takia ja se on tähänastisessa elämässäni paras päätös, mitä olen itseni hyväksi tehnyt.

Miltei paradoksaalista onkin se, kuinka olen alkoholin käytön lopettamisella saanut juuri ne asiat, joita yritin alkoholin avulla tavoitella. Tätä nykyä luotan itseeni ja olen varmempi siitä, että riitän juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse hakea hyväksyntää muilta, vaan seison ylpeästi omien valintojeni ja tekemisteni takana. Elämästäni ei tullut lopettamisen myötä harmaata ja tylsää, vaan pikemminkin päinvastoin: olen vapaa tekemään, mitä ikinä haluan ilman alkoholin painolastia. Mielialani on tasaantunut, eikä minulla enää kerta viikkoon ole itseaiheutettua ahdistusta ja viittä vaille valmista paniikkikohtausta. Lopettamisen myötä olen myös energisempi ja unenlaatuni on parantunut huomattavasti. Kaikkinensa lopettaminen on vaikuttanut merkittävästi niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin.

Suuri muutos

Alkoholin lopettaminen on ollut elämän kokonaisvaltaisesti 
muuttava asia.

Minun ei enää tarvitse juoda ja olen siitä varsin kiitollinen. En rehellisesti sanottuna enää edes jaksaisi juomista ja siitä aiheutuvia seuraamuksia, sillä minusta on lopettamisen myötä tullut varsin mukavuudenhaluinen. Minun ei ole tarkoitus käännyttää ketään, vaan tuoda ilmi omia kokemuksiani. Minä en olisi lopettanut kenenkään muun käskystä kuin oman itseni ja näkisinkin, että suurten päätösten edessä muutoshalun on lähdettävä itsestä. Kenties kuitenkin rohkaisen tarkastelemaan omaa alkoholinkäyttöä ja sitä, minkälaisia ajatuksia lopettaminen itsessä herättää.

Ja vastatakseni otsikon kysymykseen: lopettaminen ei ole ollut yksiselitteisen helppoa tai vaikeaa, vaan se on ollut molempia samanaikaisesti. Se on ollut toisaalta helpompaa mitä olin ajatellut ja toisaalta vaikeampaa sellaisissa asioissa, joita en ollut edes ajatellut kuuluvan lopettamisprosessiin. Pidän itseasiassa aika uskomattomana sitä, miten perustavanlaatuinen muutos alkoholin käytön lopettaminen onkaan ollut lähestulkoon jokaisella elämän osa-alueella. Se on muuttanut minua ihmisenä ja muovannut elämääni varsin suuresti. En tiedä, olisinko uskaltanut prosessiin edes lähteä, jos olisin etukäteen tiennyt muutoksen mittakaavaa. Ja vaikka muutos on ollut valtavaa, niin voin rehellisesti todeta sen olleen vain ja ainoastaan positiivista!

Minua auttoi lopettamisen tukena seuraavat asiat:

• Anna itsellesi aikaa. Muutos ei tapahdu hetkessä.
• Keskity nykyhetkeen. Älä prosessoi liikaa menneitä tai tulevaa, sillä se voi vain lisätä negatiivisuutta, jota tilanne itsessään mahdollisesti jo herättää.
• Et ole velkaa päätöksestäsi kenellekään muulle. Saat kertoa tilanteestasi muille, jos niin haluat. Et ole velvollinen selittämään tekemisiäsi muille. Tämä on sinun elämäsi.
• Tee itsellesi mieluisia asioita!
• Pidä huolta jaksamisesta ja hakeudu ulkopuolisen avun piiriin tilanteen vaatiessa. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta.
• Kiitä itseäsi. Päätös on suuri ja kertoo arvostuksesta itseäsi kohtaan.