Ihmissuhteet vähenivät alkoholittomuuden myötä

Kirjoitin viimeksi alkoholin käytön lopettamisen helppoudesta ja lupailin omaa tekstiä sen vaikutuksista ihmissuhteilleni. Olen nyt tosiaan ollut reilu pari vuotta alkoholittomalla linjalla ja näiden vuosien aikana ihmissuhteissani on tapahtunut paljon – paljon enemmän, mitä olisin voinut etukäteen aavistaakaan. Minulle alkoholin käytössä keskeistä oli sosiaalisuus ja siten juomattomuudesta on seurannut erilaisia muutoksia juuri ihmissuhteiden rintamalla. Alkoholittomalle linjalle siirtyminen on näyttänyt minulle kirkkaasti toteen sanoman siitä, kuinka ystävyyssuhteet todella punnitaan vaikeina aikoina.

Olen kirjoittanut aikaisemmin ihmissuhteista ja niiden muutoksista työuupumuksen näkökulmasta ja, vaikka alkoholin lopettaminen on jossain määrin tuonut teemaan omanlaisiaan piirteitä, on näissä paljon päällekkäisyyksiä. Täysi eronteko lienee mahdotonta siksikin, että työuupumuksen toipumisprosessini osui ajallisesti samoihin aikoihin alkoholin käytön lopettamisen kanssa. Pyrin tässä kirjoituksessa kuitenkin parhaani mukaan erittelemään niitä muutoksia, joiden arvioin johtuneen alkoholin käytön lopettamisesta.

Kaikki alkaa suhteellisen hyvin

Lopetin alkoholin käytön itseäni varten.

Koska minulle oli alusta asti selvää se, että lopetan itseni takia, en tehnyt päätöksestäni isoa julkista numeroa. Informoin tuttaviani asiasta kasvotusten tilanteissa, joissa koin sen relevantiksi ja, joissa vissyn juominen herätti ihmettelyä. Lopettamiseni tuli osalle ystävistäni puun takaa ja he tiedustelivat syitä päätöksen takana. Osa ei yllättynyt, sillä he olivat tunnistaneet minussa all in tyyppisen lähestymistavan asioihin ja tiesivät sen päivä vielä koittavan, kun suljen korkin. Sanoisin, että varsinkin noina lopettamisen alkuvaiheilla päätökseeni siirtyä alkoholittomalle linjalle suhtauduttiin pääosin myönteisesti ja uskon, että puolestani oltiin iloisia. Tämä siitäkin huolimatta, että minua myös pyrittiin käännyttämään ja palaamaan takaisin juhlimisen tielle erityisesti tilanteissa, jolloin ystävieni omat promillet olivat nosteessa. Tällä ei ollut päätökseeni vaikutusta, vaikka tuntuikin jossain määrin hämmentävältä. Tuttavillani meni tiedon ja uuden tilanteen sulattelemisessa aikaa – kuukausien edetessä minun alkoholittomuuteni oli vakiintunut myös heidän mielissään uudeksi tavakseni toimia ja juomisen tuputtamisyrityksen loppuivat. Alkoholittomuudestani tuli uusi normaali ja asia jäi pitkälti sikseen.

Alkoholittomuus ei ole este

Ensimmäisen alkoholittoman vuoden aikana toin ystävilleni hanakasti esiin sen, ettei alkoholittomuuteni olisi este millekään. Olisin edelleen halukas osallistumaan illanviettoihin, lähtemään yökerhoihin ja osallistumaan mahdollisille jatkoille. Toivoin, ettei päätökseni vähentäisi kutsuja ja ehdotuksia tapahtumiin menemisistä, sillä halusin luonnollisesti pitää yllä jo olemassa olleita ihmissuhteitani. Painotin sitä, ettei minun puoleltani muuttunut mitään muuta tällaisten asioiden suhteen kuin se, etten enää vain kuluttaisi alkoholia. Järjestin itsekin illanistujaisia ja, vaikka olin vesilinjalla, minulle oli enemmän kuin ok se, että muut eivät olleet. Mielestäni se on oikeastaan vain hyvä asia, että muut ovat nosteessa, sillä silloin tunnelma usein kevenee, ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä ja juttu luistaa. Minulla ei ole varaa tuomita kenenkään alkoholinkäyttöä, eikä siitä, että olen itse lopettanut alkoholin käytön seuraa, että myös muiden pitäisi.

Sanoisin, että alkujaan minun pyyntöni kuultiin, eikä alkoholittomuus näyttänyt vaikuttavan ihmissuhteisiini paljoakaan. Yhteydenpito oli samanlaista kuin aikaisemmin ja otin osaa erilaisiin kesteihin. Ajan kuluessa tilanne kuitenkin muuttui ja osalle tuntui vaikealta käsittää haluani viettää heidän kanssaan selvin päin aikaa. Erinäisiä erkaantumisia alkoi tapahtumaan. Minua alettiin muun muassa ulossulkemaan erilaisista tapahtumista ja asiasta kysyttäessä oletettiin, etten juomattomuuteni takia haluaisi osallistua. Siitäkin huolimatta, että olin vannottanut juuri päinvastaista ja pitänyt huolen siitä, etten omalla käytökselläni provosoisi tällaista reaktiota. Jostain syystä minun juomattomuuteni näyttäytyi myös siltä, että se olisi heiltä pois. Sain kateutta osakseni uudesta elämäntavastani, sillä sitä tulkittiin virheellisesti siten, että kuvittelisin olevani jollain tapaa heitä parempi. Sanomattakin on selvää, ettei tällä ole totuuspohjaa.

Humalahakuisuus ei enää yhdistä

Minusta tuntui, että ensimmäisen alkoholittoman vuoden aikana pyrin taistelemaan lopettamisesta seurannutta muutosta vastaan ja ikään kuin ajattelin, että olisin edelleen tyystin sama ihminen kuin aikaisemmin. Vuoden rajapyykin kohdalla tilanne hieman muuttui paitsi siksi, että minua jätettiin porukasta ulkopuolelle myös siksi, että aloin itse havainnoimaan ihmissuhteitani uudessa valossa. Ajan edetessä aloin havaitsemaan ja hyväksymään sen, että kenties minulla ei ollutkaan osan ystävieni kanssa muuta yhteistä kuin humalahakuisuus. Kemiat kohtasivat parhaiten silloin, kun veren alkoholipitoisuus oli tarpeeksi korkea ja ainoat puheenaiheet, joista kykenimme puhumaan, olivat menneiden juhlien tapahtumat ja tulevien bileiden suunnitelmat.

Alkoholittomuuden myötä jouduin myös uudelleen tarkastelemaan suhdettani erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Haluanko mennä festareille, risteilyille tai lätkämatseihin? Olenko käynyt niissä aikaisemmin vain siksi, että olen tiennyt saavani siellä alkoholia? Olenko viihtynyt ihmispaljoudeltaan suurissa tapahtumissa alkoholin turvin sen tehdessä minusta todellista ekstrovertimmän? Olen joutunut tarkastelemaan suhdettani yöelämään ja siihen, miten suhtaudun siihen tänä päivänä. Jos olen aiemmin lähestulkoon viikoittain ravannut juhlimassa, pääsääntöisesti juonut itseni aina päätyyn asti ja loppuillan nököttänyt baarissa omissa oloissa, niin miten paljon olen kyseisestä toiminnasta oikeasti pitänyt? Olenko juonut niin suuria määriä paitsi siksi, että alkoholi on riippuvuutta aiheuttava päihde myös, siksi, etten ole kokenut oloani hyväksi tuollaisissa ympäristöissä? Nykyisin pitäisinkin omalla kohdallani typeränä sitä, että istuisin viikoittain baarissa juomassa vissyä vain ollakseni ystävieni kanssa ja todistaakseni itselleni, etten ole muuttunut. Alkoholittomuus on muuttanut elämääni suuresti ja ajattelen, että sen on jollain tapaa hyväkin näkyä valinnoissani ja tekemisissäni. En myöskään enää perusta kännisistä ihmisistä enkä tieten tahtoen halua altistaa itseäni vapaa-ajalla sellaiseen seuraan liiaksi. Nautin enemmän keskusteluista, jotka muistetaan seuraavanakin päivänä ja lupauksista, jotka voidaan toteuttaa.

Suhteiden väljähdys

Alkoholin taakse jättäminen tarkoitti myös ihmissuhteiden 
uudelleen tarkastelua.

Ei ole salaisuus, että suurta osaa ihmissuhteitani on suuressa määrin värittänyt alkoholi, sen käyttäminen ja siitä seuranneet kommellukset, joten on enemmän kuin luonnollista, että alkoholittomuus sekoittaa ja väljähdyttää näitä suhteita. Tämä on myös saanut minut havaitsemaan, kuinka hukassa olen itsenikin kanssa ollut ja ympäröinyt minut ihmisillä, joiden seurassa minun ei ole ollut hyvä olla selvinpäin. Ystävyyssuhteet ovat perustuneet epäaitoudelle, känniminuuksille, ja minusta onkin tuntunut lopettamisen myötä siltä, etteivät ystäväni todellisuudessa tunne minua enkä minä heitä. En osaa sanoa, olenko tämän jollain tasolla jo alkoholinhuuruisina vuosina ymmärtänyt ja siksikin käyttänyt alkoholia niinkin paljon, toisaalta saadakseni viettää aikaa ystävieni kanssa ja kuuluakseni osaksi porukkaa, toisaalta turruttaakseni suhteisiin liittyneen epäaitouden. Tarkoitukseni ei ole syyttää ihmissuhteitani siitä, miksi olen pitänyt juhlimisesta niin paljon, vaan ehkä enemmänkin herätellä ajatuksia siitä, kuinka suuri vaikutus ihmisillä ympärilläsi onkaan sinuun ja valintoihisi. On myös niin, etten minäkään ole aikoinani ollut osan tuttavieni kanssa halukas tekemään muuta kuin juhlimaan, sillä kaikki muu on tuntunut tylsälle.

Minulle tuli lopettamisen myötä selväksi sekin, kuinka vähän tilanteeni ystäviäni onkaan kiinnostanut. Tähänkään päivään mennessä yksikään silloisista ystävistäni, nykyisistä tuttavistani ei ole kysynyt minulta mitään alkoholinkäytön lopettamiseeni liittyen. Toki alussa sain miksi kysymyksiä, mutta sen jälkeen kaikenlainen kysely tai puhe teemaan liittyen on tyrehtynyt täysin. Itse ajattelisin, että asiasta kasuaalisti puhuminen voisi toimia hyvänä jäänrikkojana, miltä alkoholiton elämä maistuu, ja sillä tavalla lieventää elefantti olohuoneessa tunnetta. Haluaisin ajatella itse olevani ystävänä sellainen, että olisin kiinnostunut toisen meneillään olevasta elämänmuutoksesta ja sitä kautta näyttäisin tukeni asialle, joten siksikin tämän aspektin puuttuminen suhteen toisilta osapuolilta on tuntunut kummeksuttavalta. Kenties en ole tuonut tarpeeksi esiin alkoholinkäytön lopettamisen vaikeuksia ja olen tietämättäni saanut uuden elämäntapani näyttämään ulospäin liian helpolta. Muilla ei ole siksi tullut edes mieleenkään kiinnostua tilanteestani. Olen myös tuttavaporukassani ainoa, joka ei käytä alkoholia, joten voi olla, että muiden on haastavaa asettaa itsensä asemaani. Lisäksi voi yksinkertaisesti olla, että olen alkoholinhuuruisina vuosina ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka eivät todellisuudessa ole kiinnostuneita minusta ja minun asioistani. Tämän havaitseminen tekee kipeää, mutta toisaalta se voi myös viedä kohti parempaa huomista ja kestävämpiä suhteita.

Laatu korvaa määrän

Alkoholin käytön lopettaminen on ollut minulle ikään kuin käännekohta elämässäni ja se on vaikuttanut useaan osa-alueeseen. Ihmissuhteiden näkökulmasta se on pakottanut minut pohtimaan sitä, minkälaisia suhteita haluan tästä eteenpäin vaalia, minkälaisilla suhteilla minun on hyvä ympäröidä itseni ja toisaalta myös sitä, minkälainen ystävä minä haluan muille olla. Vaikka olen edellä kirjoittanut yleisesti ystävistäni, ei tämä pidä paikkansa kaikkien kohdalla. Osa ihmissuhteistani on selkeästi vahvistunut muutosten vuosieni aikana, eikä alkoholin käytön lopettamisella ole ollut suhteiden laatuun minkäänlaista negatiivista kaikua. Kaikkinensa kokisinkin, että ihmissuhteideni verkosto on kutistunut, mutta laadullisesti parantunut. Vaikka aina sanotaan, ettei pidä polttaa siltoja takanaan ja, että suuri sosiaalinen verkosto takaa hyvinvointia, niin itselleni merkityksellisempää on suhteiden laatuun panostaminen ja sosiaalisuuden tarpeen yksilöllinen huomioiminen.

Irti päästämisen taito on ollut tärkeässä roolissa uudessa 
elämänvaiheessani ja tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen
sosiaalisiin suhteisiin ympärilläni.

Näkisin myös, että suurissa elämänmuutoksissa voikin päinvastoin olla tervettä aikaisempien ihmissuhteiden katkominen (olettaen toki, että asioista on keskusteltu ja ongelmia koitettu ratkoa) ja sen pohtiminen, minkälaiset ihmissuhteet ovat hyvä viedä mukanansa uuteen elämänvaiheeseen. En koe, että on tarkoituksenmukaista väkisin ja yksipuolisesti yrittää ylläpitää suhteita, joiden päiväys selkeästi meni jo. Tällaisista suhteista irti päästäminen tuo tilaa uusille, uuteen elämänvaiheeseen paremmin soveltuville suhteille. Huomaan itsekin olevani avoimempi uusille tuttavuuksille käytyäni kipeänkin luopumisprosessin aikaisempiin ihmissuhteisiini liittyen. Haluan tätä nykyä ympäröidä itseni ihmissuhteilla, jotka ovat vastavuoroisia ja, jotka sisältävät molemminpuolisen kiinnostuksen toisen asioihin. Elämme täällä loppu viimein itsellemme ja niinkin suuri elämänmuutos kuin alkoholin käytön lopettaminen tapahtuu usein juuri itseä ja omaa hyvinvointia varten, että ihmissuhteiden merkityksen tunnistamisen tärkeys voi muutoksen onnistumisessa olla keskeistä. On hyvä muistaa, että ihmiset ja elämänvaiheet muuttuvat, eivätkä ne muutoksen tuulissa aina menekään yks yhteen aikaisemman tapaan – tämän hyväksyminen helpottaa tilanteen herättämiä vaikeita tunteita ja luo uskoa siihen, että on oikealla tiellä.

Koska valitettavasti tiedän, että kokemani on suhteellisen yleistä alkoholista luopuvien henkilöiden keskuudessa, näkisin tärkeäksi nostaa esiin joitakin tekemiäni havaintoja:

• Ole kiinnostunut ystäväsi tilanteesta. Sen sijaan, että tiedustelut kohdistuvat syihin alkoholin lopettamisen taustalla, kiinnostusta voisikin osoittaa sen suhteen, miten alkoholittomalla ystävälläsi menee ja miten alkoholiton elämä on sujunut.
• Älä tee oletuksia toisen viihtyvyyden puolesta! Mikäli sinulla on ystävä, joka on raitistunut, niin oletusten sijasta suosittelen kysymään asioista suoraan häneltä itseltään. Tällöin minimoidaan väärinymmärrykset ja säästytään mielipahalta.
• Pidän tärkeänä tiedostaa sen, ettei alkoholiton henkilö ole uhka eikä hänen intresseissään ole kirjanpitäminen juovien henkilöiden juomamääristä. Juhlatilanteet ovat hänelle samanlaisia kuin kenelle tahansa muullekin.
• Vaikka alkoholiton henkilö voidaan nähdä tuomitsevana, tuomitsevuus saattaa virheellisesti syntyä siitä, miten tämä tahtomattaankin toimii juovalle henkilölle peilinä siitä, kuinka tämä itse kuluttaa alkoholia. Alkoholin käytön lopettaminen ei oikeuta muiden tuomitsemiseen.
• Tärkeää on keskustella ja puhua asiat selväksi ongelmatilanteissa sen sijaan, että kyräiltäisiin selän takana.
• Joissain tilanteissa jäljelle ei jää muuta kuin irti päästäminen. Tämä on täysin ok ja lopettaa turhan energian tuhlaamisen.
• Anna muutokselle aikaa, tarjoa tukeasi, ole kiinnostunut ja ystävällinen! Samanlainen ohjenuora kuin kenelle tahansa ihmiselle – joi hän sitten alkoholia tai ei.