Vastavalmistuneet & työelämä
Koulunpenkiltä työelämään siirtyminen on merkittävä vaihe elämässä ja se sisältää paljon erilaisia mahdollisuuksia ja kompastuskiviä. Oma työelämään siirtymiseni maisteriksi valmistumisen jälkeen ei sujunut kuin strömsössä ja työuupumukseen sairastuttanut työ oli ensimmäinen varsinainen oman alan työni. Väitänkin, että juuri tämä siirtymävaihe on erityisen riskialtista aikaa sairastua erilaisiin työperäisiin sairauksiin kuten blogissanikin keskiössä olevaan työuupumukseen. Siirtymävaihetta voi ajatella tietynalaisena välitilana, ja työelämään siirryttäessä tämä näyttäytyy siten, ettei henkilö ole enää opinlahkon tukiverkoston piirissä eikä hän oikein ole vielä kiinni työyhteisössä tai organisaation tuen alaisuudessa. Tilanne voi olla varsin kuormittava ja tulevaisuus näyttäytyä epätietoisuuden värittämänä. Tarkastelen siksi joitakin tekijöitä, joilla siirtymää voitaisiin helpottaa ja nostan esiin asioita, joita myös minun olisi ollut hyvä etukäteen tietää työelämästä. Lähestyn aihetta erityisesti korkeakoulusta valmistuneiden näkökulmasta, mutta tietyin varauksin asioita voinee soveltaa myös laajemmin. Koska keskityn tähän näkökulmaan, en sen suuremmin puhu organisaatioiden vastuusta. Sanomattakin on selvää, että myös sitä tarvitaan — ei sujuva siirtymä tapahdu vain yksilön tahdonvoimalla, vaan mukaan tarvitaan toimia organisaatioiden tahoilta.
Olen
aikaisemminkin kirjoittanut mm. työuupumusten yhteisöllisestä
roolista ja työyhteisön ulkopuolisuudesta, jotka tukevat ja liippaavat läheltä tämänkin
kirjoituksen aihetta. Suosittelen lukemaan ne alkajaisiksi.
Korkeakoulut & työelämä
On hyvä
huomata, että korkeakouluilla on intresseissään vastata työelämän tarpeisiin. Korkeakoulujen
aloituspaikkoja lisätään ja vähennetään työelämän tarpeiden mukaisesti ja
koulutussisältöjä muokataan ajantasaisiksi aika ajoin. Opintoihin usein kuuluu
osana erilaisia työharjoitteluja ja opinnäytetöitä tehdään yhä enemmän
työelämän tilauksesta. Suomessa koulutus on maksutonta ja, vaikka se olisikin maksullista,
niin ei ole kenenkään etujen mukaista, että kouluista valmistuneiden osaaminen
ei vastaisi työelämän vaateita ja suuriosa päätyisi suorilta käsin työvoiman
ulkopuolelle osaamattomuuden takia. Voidaan tosin miettiä sitäkin, minkälaisen
oletuksen ilmainen koulutus kätkee sisäänsä. Jääkö henkilö tällöin ikään kuin
kiitollisuudenvelkaan ja odotukseen siitä, että saadut opit maksetaan
verorahoin takaisin? Loppu viimein ketään ei vain huvin vuoksi kouluteta, vaan
koulutuksiin sisältyy aina odote siitä, että opit saadaan työelämään tuottamaan
hedelmää.
Tätä taustaa
vasten on hyvin luonnollista se, että työelämästä puhuttiin hyvin
positiivissävytteisesti ja minulla jäi yliopistoajoilta työelämästä varsin
ruusuinen kuva. Työelämästä luotiin mielikuvaa mahdollisuuksien kenttänä, jota
me tulevat asiantuntijat ja osaajat olisimme osaltamme luomassa. Opiskelimme
työelämää varten ja jo opintojen aikana oli hyvä saada selvyys sille,
minkälaista uraa lähtisi valmistumisen jälkeen havittelemaan. Meitä myös
patisteltiin laittamaan jalkaa työelämän oven väliin jo opiskeluaikana,
kiirehdettiin valmistumaan ajoissa ja muistuteltiin siitä, kuinka tutkinnon
vanhenevat.
Odotukset työelämää kohtaan voivat olla epärealistisen korkeat. |
Aikuisten päiväkoti
On
kiistatonta, että opiskelumaailma eroaa työmaailmasta hyvinkin paljon. Opiskeluvuodet
kuluvat usein hyvin samankaltaisten ihmisten ympäröimänä, missä samanikäisyys
ja samankaltaiset ajatusrakennelmat hallitsevat opiskelijoiden arkea.
Elämäntilanteet ja -tavoitteet ovat yhteneviä eikä hierarkioita juurikaan ole tai
jos onkin, ovat ne hyvin maltillisia. Opiskeltavaa riittää ja, vaikka tekemistä
voi paikoitellen olla ruuhkaksi asti, on toiminta suhteellisen selkeää:
esimerkiksi opintosuoritusten tarvittavat vuosimäärät ja kurssien
suoritusjärjestykset luovat tälle raaminsa. Opiskeluvuodet voivatkin olla
elämän parasta aikaa, joita muistellaan läpi elämän. Kaikille näin ei
tietystikään ole, vaan vuodet ovat hyvin voineet olla täynnä kiperiä
kokemuksia, opiskelustressiä ja toivetta paremmasta.
Valmistumisen
myötä edessä siintää joka tapauksessa muutos ja useimmiten se näyttäytyy juuri
työelämään siirtymisenä. Tällöin työelämän erilaisuus suhteessa aikaisempiin
opiskelukokemuksiin voi päästä yllättämään. Hierarkioiden arkipäiväisyys, ihmisten
heterogeenisyys ja lukuisat tavat toimia ovat yksiä työelämän ominaispiirteitä
ja voivat viedä aikaa tottua. Vastavalmistuneena työhön usein suhtaudutaan
motivoituneesti ja pärjäämisen ja näyttämisen halu voivat olla korostuneita,
milloin voi olla hankala ymmärtää työntekijää, joka on tällaisen vastakohta ja
on vain töissä täällä. Työelämä vaatiikin aikaisempaa enemmän erilaisten
ihmisten kanssa toimeen tulemista, neuvottelutaitoja ja sietokyvyn
venyttämistä. Organisaatiosta riippuen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen voi
myös vaihdella: jotkut muistavat vinkata talon tavoista, toiset pelkäävät uuden
vievän työt ja osa epäilee tämän osaamista. Vastaanotto ei aina ole myönteinen
tai tervetuloa toivottava, ja voi ottaa aikaa sopeutua osaksi yhteisöä. Myös
kilpailullisuus, suorituskeskeisyys ja suosiminen voivat tulla uutena asiana
sellaiselle vastavalmistuneelle, joka ei vielä suhtaudu työelämään aikuisten
päiväkotina.
Tarkoitukseni
ei ole pelotella, vaan tuoda mukaan realismia korkeakoulujen syöttämän
ruusuisen kuvan rinnalle. On toki niinkin, että työelämässä piilee lukuisia
erilaisia mahdollisuuksia. Siinä missä opiskelut ovat sujuneet pitkälti
yhdenmukaisesti, ennalta määrätyn kaavan mukaisesti, työelämässä on mahdollista
löytää ja hyödyntää juuri itselle ominaisimpia tapoja toimia. Esimerkiksi
esiintymisestä nauttiva tekijä on todennäköisesti enemmän liekeissä ihmisten
keskellä minglailemassa kuin kirjoittamassa yksin esseitä. Työelämästä löytyy opintoja kattavammin vaihtoehtoja
ja liikkumatilaa. Toki omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden löytäminen
vie aikaa ja hyödyntäminen voi vaatia työn uudelleenjärjestelyä ja
vuorovaikutusta organisaation kanssa.
Palautteen merkitys
Palautteen saaminen omista tekemisistään on ensiarvoisen tärkeää. |
Aukot CV:ssä maailmanloppu?
Minä sain
työuupumuksen muutama vuosi valmistumisen jälkeen, joten tiedän, miltä tuntuu,
kun siirtymä työelämään ei menekään niin kuin piti. Toipuminen ei
todellakaan käynyt käden käänteessä ja luonnollisesti minulle muodostui tämän
myötä aukkoja ansioluettelooni. Tosin eivät nämä aukot olleet minulla
päällimmäisenä mielessä siinä vaiheessa, kun ymmärsin terveyteni romahtaneen.
Suhtaudun melko kriittisesti yliopistoaikananikin paasattuun ajatustapaan,
jonka mukaan aukot CV:ssä olisivat maailmanloppu. Aukot viestisivät
työnantajille, että olen laiska, huono ja tyhmä. Mitä henkilö on noiden
parin vuoden aikana tehnyt, kun ei ole CV:n mukaan ollut töissä tai koulussa,
lusmuillut vain? Eheä CV päinvastaisesti kertoisi, että henkilö on toiminut
niin kuin pitääkin ja siihen saatetaan herkemmin liittää positiivisia
adjektiiveja kuten luotettavuutta ja parempaa aikaansaavuutta. Toki ymmärrän,
että pidemmät ajanjaksot ilman minkäänlaista ammatillista jälkeä voivat viestiä
työnantajille työnhakutilanteissa epäselvyyksiä ja epäluuloisuutta, mutta
näkisin, että tämän kaltaisista asioista on mahdollista keskustella. Voi esimerkiksi
käydä ilmi, että henkilö on aukkojen aikaan tehnyt asioita, joista myös
mahdollisessa työssä olisi hyötyä. Asiat harvoin ovat tyystin mustavalkoisia.
Mitä minä
sitten olen näiden aukkojen aikana tehnyt? Mainitakseni tässä nyt vain osan, niin olen toipunut
vakavasta henkisestä romahduksesta, tehnyt isoja elämänmuutoksia esimerkiksi
alkoholin käytön lopettamisen muodossa, olen läpikäynyt mennyttä elämääni ja
tehnyt valtavasti psyykkistä työtä, järjestellyt ihmissuhteitani ja asettanut
rajoja sekä olen tehnyt arvotyöskentelyä ja selvitellyt, mitä ja miten haluan
jatkossa työelämässä toimia. Työelämän näkökulmasta kenties merkityksettömiä
toimia ja jonninjoutavaa ajanhukkausta, mutta oman elämäni jatkuvuuden kannalta
välttämättömyyksiä ja asioita, joita ei voi mitata rahassa tai ammatillisessa
pätevyydessä. Olen varmasti kasvanut ja oppinut näiden aukkojen aikana paljon
enemmän, mitä olisin tehnyt yhtään minkään työnantajan palveluksen alaisena.
Siksi en enää suoranaisesti osta ulkopuoleltani tulevaa sanomaa siitä, että
aukot CV:ssä olisivat vain ja ainoastaan huono asia. Tiedän itse paremmin.
Aina ei voi onnistua
Minulla oli
vastavalmistuneena turhankin korostunut epäonnistumisen pelko ja olin valmis
tekemään liian paljon onnistumisten eteen. Pelkäsin, etten riitä enkä osaa,
olin rajaton ja valmis joustamaan liiaksi oman hyvinvointini kustannuksella.
Uskon tämän olevan varsin tavanomaista vastavalmistuneiden keskuudessa, jossa virheitä
ja vääriä valintoja pelätään. Väitän kuitenkin, että juuri
vastoinkäymiset mahdollistavat kasvun, väärät valinnat saavat meidän
näkemään, mitä todellisuudessa haluamme ja niinkin kliseistä kuin se onkin,
virheistä oppii. Siksi en lähtisi liiaksi pelkäämään virheitä tai mutkia
matkassa. Työelämään siirtyminen ei ole kaikille helppoa eikä sen tarvitsekaan
olla, ei myöskään ole yhtä oikeaa tapaa tätä siirtymää tehdä.
Vaikka työuran alku olisi karikkoinen, se ei tarkoita, että niin tulisi myös jatkossa olemaan. |
Vastavalmistuneena
on myös hyvä muistaa se, että jokaisen työura muotoutuu omanlaiseksi ja muihin
vertailemisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Työuran luominen vie
aikaa eikä kukaan ole seppä syntyessä. Vaikka olisi opiskellut vuosia, työelämään
siirtyminen vaatii valmiutta uuden oppimiseen ja oman osaamisen muokkaamiseen.
Samaten omat ammatilliset rajat muodostuvat työn ohessa eikä itseä tule liiaksi
syyttää siitä, jos ei heti tunnista sitä, missä omat rajat menevät. Pidän myös
tärkeänä muistaa sen, ettei sekään ole epäonnistumista, mikäli tekee koulutusta
vastaamattomia töitä. On mukava löytää ”oman alan töitä” ja tehdä koulutusta
vastaavia tehtäviä, mutta poikkeamat tästä ovat mahdollisia ja se on täysin ok.
Toivoa on
Vaikka olen edellä käynyt läpi asioita jossain määrin negaation kautta, on hyvä muistaa, että työelämä on varsin laaja käsite, se pitää laidasta laitaan erilaisia organisaatioita ja sitäkin enemmän erilaisia tekijöitä. Vaikka varautuisi pahimpaan, ei kannata unohtaa sitä, miten paljon hyvää työelämässä on ja, miten se tarjoaa suurelle osalle ihmisiä kanavan itsensä toteuttamiselle ja yhteisön sisällä toimimiselle. Koska jokainen yksilö ja jokainen organisaatio on erilainen, ei työelämään siirtymiseen ole mitään yksittäistä kaavaa tai yhtä ainutta toimintatapaa. Eikä siirtymä työelämään tuota kaikille suurempia eksistentialistisia kriisejä ja hyvä niin!
Toivotan jokaiselle vastavalmistuneelle sujuvia siirtymiä kohti työelämää!
Asioita, joita pitäisin mielessä valmistututtuani:
- En voi tietää kaikkea heti ja sallin itselleni sen, että uuden oppiminen vie aikaa.
- Olen avoin uudelle!
- Vertaileminen ei kannata eikä avun pyytäminen ole heikkoutta.
- Ymmärrän erilaisuutta, mutta asetan rajat sille, miten minua saa kohdella.
- Elämässä on muutakin kuin työ.
- Vaihtamalla voi parantua.
- Minä riitän!
Kommentit
Lähetä kommentti