Elämää Uupuneen Silmin

Koulunpenkiltä työelämään siirtyminen on merkittävä vaihe elämässä ja se sisältää paljon erilaisia mahdollisuuksia ja kompastuskiviä. Oma työelämään siirtymiseni maisteriksi valmistumisen jälkeen ei sujunut kuin strömsössä ja työuupumukseen sairastuttanut työ oli ensimmäinen varsinainen oman alan työni. Väitänkin, että juuri tämä siirtymävaihe on erityisen riskialtista aikaa sairastua erilaisiin työperäisiin sairauksiin kuten blogissanikin keskiössä olevaan työuupumukseen. Siirtymävaihetta voi ajatella tietynalaisena välitilana, ja työelämään siirryttäessä tämä näyttäytyy siten, ettei henkilö ole enää opinlahkon tukiverkoston piirissä eikä hän oikein ole vielä kiinni työyhteisössä tai organisaation tuen alaisuudessa. Tilanne voi olla varsin kuormittava ja tulevaisuus näyttäytyä epätietoisuuden värittämänä. Tarkastelen siksi joitakin tekijöitä, joilla siirtymää voitaisiin helpottaa ja nostan esiin asioita, joita myös minun olisi ollut hyvä etukäteen tietää työelämästä. Lähestyn aihetta

Tarkoitukseni on seuraavaksi käsitellä työnarkomaniaa eli työriippuvuutta. Edelliset kirjoitukseni ovat kytkeytyneet pitkälti alkoholinkäytön ja -lopettamisen ympärille, joten koen luontevaksi jatkaa riippuvuuden tematiikalla. Tarkastelen muun muassa sitä, mitä työholismi on, miten se ilmenee sekä sitä, olenko minä työnarkomaani. Lisäksi pohdiskelen, minkälaisia yhteyksiä työnarkomanialla ja työuupumuksilla mahdollisesti on.  Työnarkomanian yleisyydestä on vaihtelevaa tietoa, mutta sen arvioidaan olevan suhteellisen yleistä. Kuten muissakin riippuvuuksissa, myös työnarkomaniasta kärsivän voi olla vaikea myöntää kärsivänsä siitä. On ikään kuin yleisesti hyväksyttyä tehdä paljon töitä, sillä sen katsotaan kertovan enemmänkin henkilön pystyvyydestä ja tehokkuudesta kuin siitä, että tämä olisi riippuvainen. Yleisesti ottaen hoitoon hakeudutaan varsinaisen työnarkomanian takia heikon puoleisesti – lääkärin paikkeille saatetaan mennä siinä vaiheessa, kun työnarkomaniasta on jo aiheutunut mui

Isojen elämänmuutosten keskellä on ajoittain  hyvä pysähtyä ja tarkastella jo kuljettua matkaa. Alkoholin käytön lopettamisesta on seurannut minulle valtavasti erilaisia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia hyötyjä, joista suuriosa on tullut minulle positiivisena yllätyksenä. En tiennyt lopettaessani, miten kokonaisvaltaisen muutoksen alkoholittomuus minussa käynnistäisi. Nykyisin pidän oikeastaan hyvin yllättävänä sitä, miten niinkin yksinkertaiselta tuntuvan asian toteuttaminen kuin olla juomatta alkoholia , on tuonut elämääni niin paljon uutta. Voisin  nimittäin sanoa yhtään liioittelematta, että koko elämäni on alkoholittomuuden myötä muuttunut. Muistutan myös, että olen alkoholin käytön lopettamisen ohella ollut työuupumuksesta aiheutuneessa toipumisprosessissa, jonka  seuranneista positiivisista muutoksista olen kirjoittanut  täällä . En voi siten täydellä varmuudella eritellä, mikä asia on seurausta mistäkin. Tekemäni listaus alkoholin lopettamisen hyödyistä perustuu omaan arvioo

Kirjoitin viimeksi alkoholin käytön lopettamisen helppoudesta ja lupailin omaa tekstiä sen vaikutuksista ihmissuhteilleni. Olen nyt tosiaan ollut reilu pari vuotta alkoholittomalla linjalla ja näiden vuosien aikana ihmissuhteissani on tapahtunut paljon – paljon enemmän, mitä olisin voinut etukäteen aavistaakaan. Minulle alkoholin käytössä keskeistä oli sosiaalisuus ja siten juomattomuudesta on seurannut erilaisia muutoksia juuri ihmissuhteiden rintamalla. Alkoholittomalle linjalle siirtyminen on näyttänyt minulle kirkkaasti toteen sanoman siitä, kuinka ystävyyssuhteet todella punnitaan vaikeina aikoina. Olen kirjoittanut aikaisemmin ihmissuhteista ja niiden muutoksista työuupumuksen näkökulmasta ja, vaikka alkoholin lopettaminen on jossain määrin tuonut teemaan omanlaisiaan piirteitä, on näissä paljon päällekkäisyyksiä. Täysi eronteko lienee mahdotonta siksikin, että työuupumuksen toipumisprosessini osui ajallisesti samoihin aikoihin alkoholin käytön lopettamisen kanssa. Pyrin täss

Lopetin alkoholin käytön aika lailla cold turkey, kerrasta poikki taktiikalla. Lopettamispäätöstäni oli edeltänyt kymmenen vuoden mittaiset bileet ja lopullisen stopin aiheuttanut työuupumus.   Lopettamisen kypsyttely vei minulta joitakin aikoja ja tätä aikaa sävytti erilaiset huolet ja pelot muun muassa siitä huononisiko elämänlaatuni lopettamisen mukana, tulisiko elämästäni kaikkea muuta kuin hauskaa ja kaikkoaisivatko ihmiset ympäriltäni. Kuitenkin se päätöksen hetki, jolloin sinetöin lopettamisen itselleni, oli tyystin vapaa huolista ja peloista –  minä lopetan alkoholin käytön! Tunsin valtavaa vapauden huumaa ja ennen kuulumattoman suurta luottamusta itseäni kohtaan, enkä epäillyt hetkeäkään päätöksen oikeutta tai sitä, ettenkö pystyisi siihen. Pääni oli lopettamisen oivalluksesta niin kirkas ja selkeä, että sitä voisi kuvailla jonkin sortin ihmeenä. En ole vastaavaa kokenut tuota ennen enkä enää sen jälkeen. Hetki on myös jäänyt mieleeni varsin selkeäni ja olen siihen usein pa